Nykymaailmassa on tapana turvautua jos jonkinlaiseen terapiaan oman henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämiseksi. Minä teen sen tässä ja nyt suoltamalla ulos kaikki ärsytyksen aiheet, joista monen olemassaolon – jos voisin – lakkauttaisin kertaheitolla.
Sähköpotkulaudat.
Nämä pitäisi siirtää jäähylle siihen asti, kunnes tulee päivä, jolloin kevyen liikenteen väylille saadaan riittävän leveät kaistat kaikille, ja palaisi se mennyt autuus jolloin jalankulkija saattoi yksin tai jopa kumppanin kanssa käyskennellä rennosti väylällään ilman herkeämätöntä varuillaan oloa.
Pakkopullahaastattelut.
Hikoilevien ja huohottavien kilpaurheilijoiden pakkohaastattelut televisiossa heti suoritusten jälkeen tai niiden välissä saavat penkkiurheilijan vääntelehtimään niin, että sohva menee rullalle.
Voisin pärisyttää rumpua ja soittaa fanfaarin aina kun kaavamaisin kysymyksin saadaan haastateltavasta herutettua jotain aidosti mielenkiintoista. Eipä ole tullut soitinkauppaan asiaa.
Aivan kiusallisimmasta päästä ovat jääkiekkoilijoilta nyhdettävät kommentit erätauolle siirryttäessä. Antakaa sen nyt herran tähden mennä sinne pukukoppiin, älkääkä kyselkö seuraavan erän strategiasta, kun ei se siitä kuitenkaan mitään sano.
Mopot.
Pitkän ja suoran tien varrella asuvana voin seitsemän vuoden ajalta ja erityisesti viikonlopuista todeta, että eivät ne teinit jatkuvasti ole tietsikalla pelaamassa pelejä. Valitettavasti.
Yhteisöllisyys.
Asia on kannatettava, mutta termi on kärsinyt inflaation sen myötä, kun siitä tuli trendi. Kohta sellaista tapahtumaa tai tilaisuutta ei olekaan, jota ei jonkin nimellisen yhdessä näpräämisen vuoksi markkinoitaisi yhteisöllisenä.
Kuinka moni edes tietää, mitä yhteisöllisyydellä tarkoitetaan? No, melkeinpä kaikkea toisten kanssa yhdessä tekemistä. Yhteisöllisyys vain kuorruttaa sen astetta ylevämmäksi.
Paholaisen keksintö.
Ihanat syysaamut ovat alkamassa. Työmatkalainen astelee onnellisena raikkaasta ilmasta ja kuulaasta maisemasta nauttien. Kunnes... lehtipuhallin.
Älämölö.
Voisiko puhelimeen puhua julkisilla paikoilla vanhanaikaisesti, muistatteko, sillä tavalla hillitysti luuri korvalla? Sen sijaan, että pidetään laitetta metrin päässä suusta ja melskataan keskustelu muuta ympäristön kohinaa vastaan taistellen ja kovennetuin volyymein läpi.
Nirppanokat.
Erityisesti minua ärsyttävät hyväosaiset nirppanokkakolumnistit, jotka nillittävät kaiken maailman pikkuasioista.