Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Toimittajalta Ensin jäi Tikkurilasta mieleen vain "iso vessa", mutta ajan myötä Vantaa leipoi itselleen uuden fanin

Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten istuin työhaastattelussa Vantaan Sanomien silloisessa toimituksessa Tikkurilan Kielotiellä. Suureksi hämmästyksekseni sain saman tien kuulla, että paikka on minun.

Iloisena ja innoissani en startannutkaan junalla kotia kohti, vaan päätin aloittaa tutustumisen kaupunkiin heti kiertelemällä sen keskustassa.

Lentokenttää lukuun ottamatta en ollut käynyt Vantaalla koskaan aikaisemmin. Matkat metropolialueelle olivat siihen asti suuntautuneet lähes täysin Helsinkiin, poikkeuksena vain pari piipahdusta tuttujen luona Espoossa.

Löysin Tikkuraitin ja päättelin sen ilmeestä, että lienen oikeilla jäljillä, jossain täällä varmaan on keskusta. Poikkeilin sivummalle ja aloin ounastella totuutta. Ei ehkä sitten olekaan sitä odottamaani laajahkoa mutta kompaktia ydinkeskustaa tavarataloineen, kauppoineen ja erilaisine viihdykkeineen.

Nykyään hihkun lapsellisesti aina, kun joku mainitsee Vantaan.

Hämmentyneenä ja vähän pettyneenäkin astelin asemalle. Ennakko-odotukseni suuren kaupungin sykkeestä vaati pientä justeerausta, mutta onneksi työpaikka oli mielenkiintoinen, toihan se esihenkilökseni valtakunnallisesti palkitun journalistin, Risto Hietasen.

Hän muun muassa kertoi, kuinka oli kerran tehnyt arkkitehdin kanssa kierrosta kaupungissa kuullakseen, mitä mieltä tämä on sen ilmeestä ja arkkitehtuurista. Lopputulema oli kuulemma hyvinkin kehuva.

Minä täräytin vasta-argumentiksi ensivaikutelmani Tikkuraitin alkupään rakennuksesta, siitä jossa sijaitsee Tokmanni, että se tuo omaan mieleeni jättimäisen käymälän ja että luulisi alueen paraatipaikalla voivan jotain vähän sykähdyttävämpääkin olla. Kevyt, ratkaisematon väittelyhän tästä provokaatiosta syntyi.

Ei kestänyt kauankaan, kun Vantaa alkoi ujuttautua ihon alle. Ensimmäinen ihastukseni oli Keravanjoki rantaympäristöineen, ja iso valaistuminen iski myös juttukeikoilla lännen kaupunginosiin, joilta odotin harmaata lähiötylsyyttä ja törmäsinkin asuinalueilla pursuavaan yleiseen vihreyteen, korkealle kohoaviin vanhoihin puihin ja tyytyväisiin ihmisiin.

Ihan sama, minne meni, Korsoon tai Martinlaaksoon, kaikkialta löytyi monenlaista hyvää paikoista ja ihmisistä, joka kuin huomaamatta jäi mielenmaisemaan aivan toisella tavalla kuin olin kuvitellut.

Nykyään hihkun lapsellisesti aina, kun joku mainitsee Vantaan vaikkapa televisiossa tai jossain kaupungin ulkopuolella. Enkä usko, että tunneside koskaan väljähtyy.

Moni vantaalainen on jo nyt kotikaupungistaan ylpeä asukas, jolle arjen toimintojen sujuvuuden ja yleisen viihtyvyyden varmistaminen ja kehittäminen ovat ulkokohtaisia maineasioita tärkeämpiä. Hyvä niin, sillä elämän perusasiat ovat niitä, jotka ihmisen paikkaansa parhaiten sitovat.Silti, vaikka pieni on monesti kaunista, toivoisin, että kaupunki saisi maankuulun rakennuksen, tapahtumapaikan tai tapahtuman, jonka kaikki yhdistäisivät välittömästi, ilman epäröinnin häivääkään Vantaaseen. Heurekastakin kun olen silloin tällöin kuullut aprikointia "jossain Helsingissä tai Helsingin suunnalla..."

Vantaa olisi helmensä ansainnut.