Parempi kuin luvata mitään on kertoa minkä puolesta tekee parhaansa jos tulee valituksi eduskuntaan, kirjoittaja pohtii.
Ensi kevään eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Vaalien lähestyminen saa monet puolueet lupailemaan asioita joiden toteuttaminen loppupeleissä ontuu; on vappusatasia, ylimääräisiä lapsilisiä, seitsemän päivän hoitotakuu eli yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kuinka moni vaalilupaus yleensä toteutuu?
Äänestäjien hämääminen lupauksilla on ikävä ilmiö. Parempi kuin luvata mitään on kertoa minkä puolesta tekee parhaansa jos tulee valituksi eduskuntaan.
Olen toiminut eduskunta-avustajana vuosina 2011–2012, joten eduskunta niin talona kuin tapoina on tuttu. Ei tuhlaantuisi aikaa kaiken opetteluun alusta alkaen niin kuin monella ensimmäisen kauden kansaedustajalla on käynyt.
Inhimillisyys edellä alkaisin toimia. Lähimmäisistä huolehtiminen eli suomalaisista huolehtiminen tulisi olla ykkösprioriteetti suomalaisella päättäjällä.
Vanhustenhoito ja terveydenhuolto ovat ala-arvoisessa tilassa isossa osassa maata. Uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa liian pienellä rahoituksella, hallintohimmeli maksaa mutta mistä rahat lääkäreiden ja hoitajien palkkoihin otetaan.
Hyvinvointialueiden tietojärjestelmien keskeneräisyys vaarantaa turvallisen ja ajantasaisen tiedonsiirron, sillä alueilla on lukuisia eri järjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään.
Lähipalvelut ja saavutettavuus ovat olennainen osa terveydenhuoltoa. Kristillisdemokraatit ovat laatineet Soten korjaussarjan, jonka voi lukea puolueen nettisivuilta.
Nostaisin esille myös oikeuslaitoksen- ja poliisin riittämättömät resurssit. Rikollisuuden lisääntyminen on ikävä tosiaasia ja siihen liittyen myös oikeusprosessien kesto on pitkittynyt.
Vuosien odottelu oikeuteen pääsemiseksi on inhimillisesti kohtuutonta rikoksen uhrille mutta myös rikoksesta epäillylle.
Tiina Arlin (kd.)
Eduskuntavaaliehdokas
Vantaa