Kaupungin ja päättäjien sivistys näkyy siinä, kuinka täällä ihmisiä kohdellaan ja minkälaisia päätöksiä tehdään, kirjoittaja toteaa.
Havurasti ja Myyrasti ovat taas kerran uhattuna, 30 000 euron takia (VS 29.10.). Joka Jumalan vuosi on sama laulu näiden kohtaamispaikkojen kanssa. Ikään kuin Vantaan kaupunki haluaisi päästä niistä eroon jatkuvasti.
Tämä on ollut vuosi vuodelta armotonta väsytystaistelua kaupungin puolelta niin, että josko me kansalaiset, jotka koemme nuo kohtaamispaikat tarpeellisiksi, väsyisimme pikkuhiljaa taisteluun niiden olemassaolosta.
Ilman taistelua emme luovuta. Rastit ovat todella monille ihmisille se ainoa henkireikä ulkopuoliseen maailmaan. Siellä voimme tavata muita ihmisiä, liikkua ja harrastaa sekä keskustella ammatti-ihmisten kanssa omista ongelmistamme. Apua on saatu moneen lähtöön. Kiitos siitä.
Apua on saatu moneen lähtöön.
On todella ihmeellistä, että kaupunki jaksaa ottaa asian esille vuosi toisensa jälkeen 30 000 euron takia. Tämä siitä huolimatta että on ”tutkittua” tietoa kuinka hyvää toiminta tekee siellä käyville ihmisille.
Hyvänä pointtina artikkelin kirjoittaja, Tiina Örn, otti esille sellaisenkin tärkeän asian, että tämän vuoden kaupungin avustus on tärkeä siksikin, että se määrittää ensi vuonna hyvinvointialueen hallintaan siirtyvän toiminnan rahoitusta jatkossa.
Jatkumo on erittäin tärkeätä tällaisessa ”projektissa”. Eikä voida ajatella sitäkään, että Havurasti lopetettaisiin, koska molemmissa on päivittäin monia kymmeniä kävijöitä.
Nämä molemmat rastit ovat yksi tärkeä kokonaisuus meille vantaalaisille vanhuksille ja koska ne sijaitsevat eri puolilla Vantaata, on niihin helppo mennä sekä lännessä että idässä.
Vanhuksilta on vähennetty jo vuosikaudet palveluja ja samalla kuitenkin vaadittu sitä, että ikäihmiset asuisivat kotonaan, kait hamaan hautaan asti. Jokainenhan haluaisi asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja sellainen pitäisi voida järjestää yhteiskunnan avustamana. Kaikki eivät tarvitse samanlaisia palveluja, muun muassa kotisairaanhoitoa, tullakseen toimeen ja pysyäkseen virkeinä, sillä joskus vähempi on enempi.
Koska meillä on jo olemassa Myyrasti ja Havurasti, jotka pitävät meitä ”liikkeellä”, avittaen liikuntakykyämme ja mielenterveyttämme, olisi todella kornia kaupungin kieltää tämäkin henkireikä meiltä.
Mitkä ovat Vantaan arvot tässä asiassa? Kaupungin ja päättäjien sivistys näkyy siinä, kuinka täällä ihmisiä kohdellaan ja minkälaisia päätöksiä tehdään.
Leena Lauren
eläkeläinen, Martinlaakso