Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Toimittajalta Kun pommikoneet tulivat, ukki koulukavereineen syöksyi kasaan

Kun sota Suomeen syttyi, vaari lähti rintamalle. Vaarin kanssa en ymmärtänyt nuorena jutella kokemuksista, ja se harmittaa.

Ukin kanssa sain jakaa tarinoita aikuiseksi asti. Kasvaessani ymmärrykseni lisääntyi ja haluni kuulla.

Ukki ei ollut rintamalla, koska oli sen verran nuori. Rintamalle lähti yksi isoveljistä. Vaikka ukki ei taistellut sodan keskellä, elämässä pelon, epävarmuuden, niukkuuden ja surun keskellä on riittänyt kerrottavaa. Eräs ukin tarina kuului näin:

"Kyllä silloin koulumatkalla pelotti. Oli pitkä matka käveltävänä. Mentiin yhteen kasaan maahan makaamaan, kun pommikoneet tulivat. Puhuttiin, että jos kuollaan, niin kuollaan kaikki. Koulun luokasta piti välillä juosta metsään pakoon, hajaantua sinne. Ongella pelotti, kun pommikoneet lensivät. Vakuutettiin, ettei osu. Mutta kyllä se pelotti."

Puhuttiin, että jos kuollaan, niin kuollaan kaikki.

Sydämestä riipaisee ajatus siitä, miltä koulumatka on pienistä ihmisistä mahtanut tuntua. Millaisia ajatuksia on pienen mielessä ollut metsässä puun juurella. Millaista on lapsuus, kun kuoleman ja menetyksen pelko on läsnä joka hetki. Millaisia taitoja lapsilta on vaadittu, jotta elämä pelon kanssa onnistuu.

Puhumattakaan nuorista, jotka taistelivat sodan keskellä. Nämä nuoret näkivät ja kokivat karmeuksia, joita oma rauhan keskellä kasvanut mieleni ei tahdo edes ajatuksen tasolla tavoittaa.

Niukkuus ja pula ruoasta sekä turvasta olivat läsnä ukin tarinoissa. Arvelen, että kokemuksista syntyi valtavan kunnioittava suhtautuminen niin ruokaa, ihmisiä kuin itsenäistä Suomea kohtaan. Lapsenlapsenlapsilleen ukki kertoi, että hänen lapsuudessaan karamelleja ei ollut. Ehkä siksi isoukin taskusta löytyi aina muutama karamelli. Ja laulut, ne olivat ukille tärkeitä. Karjalan kunnailla soi, kun hiljattain saattelimme ukin viimeiselle matkalleen.

Ukin tarinat ovat aina koskettaneet, vaikkakin ovat tuntuneet kaukaisilta. On ollut helppoa ajatella, että se oli silloin joskus. Onneksi tänään asiat ovat paremmin.

Kulunut vuosi on tuonut uuden tunteen ja ymmärryksen. Koskaan aiemmin en ole osannut arvostaa rauhaa näin paljon ja se hävettää. Liian monesti asioita ymmärtää vasta, kun ne tulevat riittävän lähelle. Otan opikseni. Koskaan enää en pidä itsenäistä Suomea itsestään selvänä. Entistä nöyremmin kiitän kaikesta hyvästä, jota meillä on ollut ja on.

Suomi täyttää 105 vuotta. Itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilän ukille, vaarille ja kaikille, jotka olleet rakentamassa itsenäistä Suomea ja kaikille, jotka sen tänä päivänä mahdollistavat.

Kynttilä palaa myös kaikille sodan keskellä eläville, omaa maata urheasti puolustaville ja rakkaitaan kaipaaville.

Rauhaa, vain sitä toivon.