Kirjoittaja toivoisi voivansa jatkaa mieliala- ja unilääkkeiden käyttöä, sillä ne pitävät hänet työkykyisenä.
Olen käyttänyt mieliala- ja unilääkkeitä lähes 30 vuotta. Lääkkeiden käyttöni alkoi pitkän ulkomailla työskentelyni aikana vuonna 1995. Tuli burnout. Sitä kesti muutama vuosi, mutta sain itseni kuitenkin tasapainoon oikean lääkityksen löydyttyä.
Sen jälkeen olen tehnyt täysipainoisesti töitä ja kokenut itseni terveeksi. Lähes 30 vuotta. Olen toiminut markkinointiprojekteissa, yrittäjänä ja ollut pitkään mukana politiikassa. Hyvin olen jaksanut.
Viimeiset neljä vuotta olen ajanut taksia keskimäärin 220 tuntia per kuukausi. Hyvin on mennyt.
Nyt tilanne on uhkaava. Terveyskeskuslääkäri ei suostunut jatkamaan lääkitystäni. Kyse oli kahdesta lääkkeestä, joiden käytön olen vähentänyt vuosien varrella minimiin, eli yhteen pilleriin per lääke.
Lääkkeiden sijaan lääkäri määräsi psykoterapiaa ja toimivan lääkityksen lopettamista.
Lääkäri vetosi nykyisiin suosituksiin. Minä vetosin siihen, että voisin jatkaa tervettä elämääni muutaman pillerin kera. Lääkäri voitti ja passitti vielä lopuksi huumeseulontaan. Sen hän häviää.
Ottaako tämä lääkäri vastuun mahdollisesta työkyvyttömyydestäni ja muista mahdollisista ongelmista, mihin hänen päätöksensä voi johtaa? Tuskin.
Myönnän riippuvuuteni näistä lääkkeistä. Se on syntini, mutta en saanut vastausta siihen, että mihin pahempaan tämä lääkeriippuvuus voisi johtaa.
Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon mielenterveysasioista. Asiantuntijat ovat jakautuneet eri leireihin. Jotkut kannattavat lääkitystä, toiset psykoterapiaa ja kolmannet näiden yhdistelmää. Pitkäaikaisen lääkekäytön haittavaikutuksista ei ole tutkittua tietoa.
Vetoan teihin lääkärit. Meillä on yhä enemmän ihmisiä, jotka kärsivät mielenterveysongelmista. Samalla meillä on pula psykoterapeuteista. Antakaa heille minulle tarjottu psykoterapiani ja minulle puolestaan pillerini.
Juha Malmi, taksiyrittäjä, KTM