Kafala-järjestelmä on edelleen käytössä useissa Lähi-idän maissa ja miljoonat siirtotyöntekijät kärsivät sen negatiivisista vaikutuksista. Vuonna 2019 Lähi-idässä oli 35 miljoonaa siirtolaista, joista suurin osa Etelä-Aasiasta ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, kuten Intiasta, Pakistanista, Etiopiasta ja Keniasta.
Monet naiset työskentelevät Lähi-idässä kotiapulaisina hyvin epäinhimillisissä oloissa, ja naisten osuus siirtolaisista onkin 31 prosenttia.
Mediassa on usein puhuttu Qatarin miespuolisista siirtotyöläisistä, jotka ovat rakentaneet orjapalkalla vuoden 2022 jalkapallon MM-kisojen stadioneita ja joiden työolot ovat aiheuttaneet maailmanlaajuista kohua.
Monet Afrikasta kotoisin olevat naiset puolestaan työskentelevät Lähi-idässä kotiapulaisina ja joutuvat pahoinpitelyiden ja seksuaalisen väkivallan kohteiksi.
Valtioilla on velvollisuus puuttua ihmisoikeusloukkauksiin ja olla tukematta systemaattista ihmiskauppaa.
Monet kotiapulaiset ovat vaatimattomista oloista tulevia nuoria naisia, eikä heillä ole usein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä siirtotyöläisiksi rikkaampiin Lähi-idän valtioihin.
Naiset tapaavat usein kotimaassaan agentin, joka tarjoaa heille työpaikan paikallisesta perheestä, esimerkiksi Jordaniasta. Heille luvataan palkkaa, lomia sekä hyvät työolot, mutta todellisuus on aivan muuta.
Kafala-järjestelmän vuoksi naiset ovat täysin työnantajansa armoilla. Vieraaseen maahan saavuttuaan heiltä takavarikoidaan usein passi ja jopa puhelin, jotta he eivät voi olla yhteydessä kehenkään. He eivät myöskään saa poistua työpaikaltaan tai pitää lomaa. Fyysinen väkivalta ja raiskaukset ovat yleisiä, vapaudenriistosta puhumattakaan.
Koska heillä ei ole henkilöllisyystodistusta, heidän on mahdotonta poistua maasta. Naiset kärsivät usein masennuksesta, pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta väkivallasta, ja monet kotiapulaiset päätyvät lopulta itsemurhaan.
Ihmisoikeuksien puolustaminen ei saa jäädä koronaviruksen aiheuttaman globaalin talouskriisin varjoon. Valtioilla on velvollisuus puuttua ihmisoikeusloukkauksiin ja olla tukematta systemaattista ihmiskauppaa, jota kafala-järjestelmäkin omalta osaltaan tukee.
Vaikka muutokset tulisi tehdä valtiollisella tasolla maiden välisissä sopimuksissa, on ruohonjuuritason työllä myös tärkeä tehtävä.
Naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen, koulutus ja omien oikeuksien omaksuminen ovat tärkeitä keinoja taistelussa ihmiskauppaa vastaan. Amos Rexin Generation 2023 -näyttelyssä (29.3.–20.8. 2023) tulen käsittelemään teossarjassani Lähi-idän maissa edelleen käytössä olevaa kafala-järjestelmää, joka luo rakenteet modernille orjuudelle.
Kirjoittaja on Mukana Mentoring for Future -hankkeessa ja toimii myös vapaana kirjoittajana, opettajana sekä opiskelee yliopistossa.