Mediassa tai keskusteluissa ei voi olla törmäämättä Suomen lasten ja nuorten heikentyneeseen lukutaitoon ja oppimistuloksiin, inkluusioon, koulun työrauhaan, digitalisaatioon, luokkien ryhmäkokoihin; luetteloa voisi jatkaakin.
Näihin löytyy mielipide lähes kaikilta (varsinkin näin vaalien alla), kaikkihan me olemme olleet joskus koulussa.
En malta olla kantamatta korttani kekoon minäkin, ja ehdotankin jotakin mullistavaa: Aina, kun uudistusinto iskee, kysytään heiltä, jotka asian parhaiten tuntevat. Tällä tarkoitan asiantuntijoita, eli opettajia ja muuta oppilaitoksen henkilökuntaa. Usein kehittämis- ja muut hankkeet tulevat koulun ulkopuolelta ohjeistuksina.
Meidän on toki etsittävä ja korjattava niitä juurisyitä, jotka ovat johtaneet oppimis- ja koulutustason laskemiseen, mutta siinä on pidettävä opettajat keskiössä.
Keskustelua, arvostusta ja joustoa lisäämällä opettajat jaksavat työssään paremmin.
Uudistaminen on hidasta eivätkä yleensä nopeat ja tiheään tahtiin tulevat uudistukset ole vaikuttavia. Itse ajattelen, että koulun uudistamista ja hankkeita pitäisi nyt rauhoittaa ja keskittyä tämän hetken akuuttiin asiaan eli siihen, miten pystymme pitämään meidän koulutetuista opettajistamme kiinni ja rekrytoimaan uusia. Työvoimapula näkyy jo opetusalallakin, eikä kukaan halua tilanteen kriisiytyvän siltä osin yhtään enempää.
Työtyytyväisyyteen olisi mielestäni nyt syytä panostaa. Vantaalla on tehty paljon hyvääkin, mutta aina voi jotakin kehittää.
Ehdotan, että toimiala ottaa opettajat ja rehtorit aitoon vuoropuheluun työhön liittyvistä niistä epäkohdista, joille voi nopeasti tehdä jotakin. Esimerkkinä mainittakoon opetusalalla vantaalaisille perusopetuksen opettajille tehty ylituntikatto. Se tarkoittaa, että opettaja saa nykyään tehdä opetusvelvollisuuden päälle ylitunteja vain rajatun määrän. Joissakin poikkeustapauksissa ylitystä voi anoa perusopetuksen johtajalta.
Ylitunneilla opettaja voi kasvattaa palkkaa, mihin opettajilla ei muutoin ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia. Opetusalalla ylitunnit ovat työnantajalle opetusvelvollisuustunteja halvempia.
Nykyinen käytäntö saattaa johtaa siihen, että toinen opettaja joutuu tekemään ylitunteja vastoin tahtoaan ja toinen saa ylitunteja enintään tuntikaton salliman määrän. Työssäjaksamisesta ei tarvitse tässä yhteydessä huolehtia, koska opettajat ja rehtori osaavat sen arvioida.
Avointa keskustelua, neuvottelua, arvostusta ja joustoa lisäämällä opettajat jaksavat työssään paremmin, mikä on ehdottomasti myös oppilaiden etu.
Heli Hakala
Erityisopettaja
Kaupunginvaltuutettu (kok.)