Kehitysvammaisten työllisyysaste on koko Suomessa keskimäärin kolme prosenttia, mutta Vantaalla 12 prosenttia. Karut luvut kävivät ilmi keskiviikon lehdessä ilmestyneessä jutussamme (VS 1.3.), jossa käsittelimme kehitysvammaisten työllistymistä.
Vantaan työllisyysluku on muuta maata parempi, ja itse asiassa Suomen paras. Se kertoo, että Vantaalla on löydetty keinoja kehitysvammaisten työllistämiseksi ja töitä työllistämisen eteen tehdään uutterasti.
Eivät Vantaankaan luvut toki päätä huimaa, vaan vielä riittää parannettavaa.
Vantaalla on löydetty keinoja vammaisten työllistämiseksi.
Työnantajien puolella parannettavaa riittää myös asenteissa. Epävarmuus ja tietämättömyys ovat syitä siihen, miksei esimerkiksi kehitysvammaisia palkata töihin. Monella työpaikalla ei aidosti tiedetä minkälaisia töitä vammaiset voisivat tehdä. Eikä aina ehkä kehdata kysyäkään.
Jutussamme haastateltu vantaalainen Mikko Haapanen totesi, että päättäjien sekä työnantajien tulisi ymmärtää, että kehitysvammaiset voivat tehdä mitä töitä tahansa.
Vastuu työnkuvan räätälöinnistä ja riittävästä perehdytyksestä tulee toki olla kunnossa. Asiallinen ja selkeä perehdytys on toki perusvaatimus työelämässä yleensäkin.
Työelämässä pärjäävät monenlaisia taustoista ponnistavat ihmiset. Monessa ihmisessä, oli sitten vammaa tai ei, on potentiaalia paljon enemmän kuin ensin tulisi ajatelleeksi.
Tietämättömyyttä vastaan on tärkeää käydä keskustelua, jotta ymmärrys lisääntyy. Tässä on tärkeä osansa myös kehitysvammaisia työllistävillä asiantuntijoilla, kuten kaupungin työvalmentajilla.
Myös työnantajien näkökulmasta kaivattaisiin avointa keskustelua. Mitkä asiat estävät tai vaikeuttavat kehitysvammaisten työllistämistä?
Mikko Haapanen ehdotti jutussamme, että päättäjät menisivät tutustumaan työpaikkaan, jossa on töissä vammaisia.
Se on hyvä neuvo. Kohtaamalla ja keskustelemalla rohkeasti asenteet voisivat avartua.