Palkkatulojen verotuksen keventämistä on esitetty keinona parantaa työntekijöiden toimeentuloa. Kuitenkin se, miten veronkevennykset toteutettaisiin, vaikuttaa huomattavasti siihen, toteutuuko tämä tavoite.
Pahimmillaan huonosti kohdennetut veronkevennykset voivat heikentää tavallisten ihmisten toimeentuloa. Näin tapahtuisi erityisesti, jos veronkevennys tulisi kaikille samalla prosentilla. Tällöin esimerkiksi miljardin veronkevennyksestä 700 miljoonaa menisi rikkaimmalle kymmenykselle, kun taas kaikille muille jäisi jaettavaksi vain 300 miljoonaa.
Tällöin veronkevennykset olisivat vain tulonsiirto rikkaimmille, varsinkin jos niihin käytettävät rahat otettaisiin leikkaamalla julkisia palveluita, esimerkiksi terveydenhuoltoa.
Samalla prosentilla tapahtuvan veronkevennyksen sijaan parempi ratkaisu olisi veronkevennys, jossa jokaisen työntekijän verotus laskisi samalla summalla. Tällöin vaikutus olisi voimakkaampi tavallisten pieni- ja keskituloisten ihmisten toimeentuloon, ei kaikkein rikkaimpien.
Tällaiset maltilliset veronkevennykset vaikkapa 300–400 miljoonan euron edestä ovat kannatettavia, varsinkin, jos niiden aiheuttama lovi valtiontalouteen katettaisiin verojärjestelmän porsaanreikiä tukkimalla, esimerkiksi korjaamalla osakesäästötilien ja ulkomaisten osakerahastojen verotusta.
Minkäänlainen tuloveronkevennys ei kuitenkaan auta kaikkein pienituloisimpia, koska alle 2 000 euron kuukausituloista ei verovähennysten ansiosta makseta lainkaan valtion tuloveroa. Veronkevennyksiä parempi keino tavallisten ihmisten toimeentulon parantamiseksi on niin sanottujen kiky-maksujen siirto työntekijöiltä takaisin työnantajien maksettaviksi, mikä hyödyttäisi kaikkia työntekijöitä, myös pienipalkkaisia. Tämän lisäksi se ei heikentäisi valtion taloutta, vaan olisi oikeudenmukainen tulonsiirto erittäin kovia tuloksia takovalta työnantajapuolelta toimeentulostaan huolissaan oleville työntekijöille.
Valtteri Ahokas, valtiotieteen opiskelija, eduskuntavaaliehdokas (vas.)