Suurin osa lapsista ja nuorista Suomessa voi hyvin. Kuitenkin joukko lapsia ja nuoria voi entistä huonommin.
Erot hyvin ja huonosti voivien välillä ovat kasvaneet. Rikoksia tekevien nuorten määrä on pienentynyt 2000-luvulla, mutta rikosten määrä on kasvanut. Entistä pienempi joukko tekee siis entistä suuremman osan rikoksista. Rikokset ovat myös raaistuneet.
Rikoksilla oireilevia nuoria usein yhdistää se, että heillä on ollut vaikeuksia koulussa. Jos koulussa ei saa riittävää tukea, voi ilmetä ahdistusta, itsetunto-ongelmia, motivaation puutetta ja poissaoloja koulusta. Vaikeudet ja epäsäännöllisyys koulunkäynnissä voivat aiheuttaa sen, että oppilas jää ilman porukkaa, johon kuulua, mikä entisestään lisää poissaoloja.
Koulumaailmassa ennaltaehkäisevät toimet voivat olla sitä, että saa riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea jokaisessa opinpolun vaiheessa, jokainen lapsi ja nuori tulee kohdatuksi, koulussa panostetaan yhteisöllisyyteen, jokainen kokee osallisuutta kouluyhteisössä.
Osallisuus on tärkeä, koska se vahvistaa koulunkäynnin merkityksellisyyttä. Se myös ehkäisee kiusaamista ja kiusatuksi tulemista.
Kaikki tämä edellyttää koulutuksen riittävää perusrahoitusta, resurssointia oppimisen ja koulunkäynnin tukeen sekä opiskeluhuoltoon, oppimisen tuen lainsäädännön päivittämistä sekä valtakunnallisesti tuntimäärän lisäystä suomen kieleen ja matematiikkaan sekä henkilöstön saatavuuteen liittyviä ratkaisuja.
Lisäksi kaksivuotisen esiopetuksen vakiinnuttaminen osaksi koulujärjestelmäämme vahvistaisi oppimisedellytyksiä.
Koulu ei yksin voi vastata lasten ja nuorten ongelmiin. Harrastukset, elinympäristön virikkeet ja toimintamahdollisuudet tarjoavat mielekästä tekemistä ja yhteyttä toisiin ihmisiin, mikä parhaimmillaan pitää lapset ja nuoret pois ilkivallan teoista ja rikollisesta seurasta.
Monet lasten ja nuorten ongelmista ovat ylisukupolvisia. On siis merkityksellistä, kuinka heidän vanhempansa voivat ja miten he saavat tukea. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudella ja toimivuudella on keskeinen rooli nuorten rikollisuuden ennaltaehkäisyssä. Matalankynnyksen (tai kynnyksettömien) palveluiden tarjonta ja tietous niistä on tärkeää, jotta apua saisi mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Rikollisuuden polulle jo päätyneiden nuorten auttamiseksi tarvitaan aidosti monialaista yhteistyötä. Avun toimivuus ei saa olla kiinni viranomaisten keskinäisen yhteistyön sujumisesta. Sen tulee toimia ilman toimialojen tai organisaatioiden välisiä raja-aitoja. Tähän on tärkeää kiinnittää huomiota kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyössä.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä haluan rohkaista jokaista aikuista kiinnittämään huomiota siihen, miten kohtaamme lapset ja nuoret.
Voimme kohtaamisella (tai kohtaamattomuudella) vaikuttaa siihen, minkälaiseksi lapsemme ja nuoremme olonsa tuntevat.
Soile Eriksson
ohjaava opettaja aluevaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas (sd.)
Vantaa