Minulle tuli tällä viikolla 40 vuotta elämäntaivalta täyteen. Ajattelin sanoa muutaman sanan itselleni tärkeästä ja tutusta aiheesta. Yrittäjyydestä. Sen mitä se on minulle antanut.
Olen monessa kohdassa puhunut, että ennen kuin voi puhua yrittäjien asioista, pitää itse kokea yrittäjyys. Tietäjät tietää.
Yrittäjyystaipaleellani on ollut itselleni useita mieleenpainuvia hetkiä. Se hetki, kun lähetin hakemuksen PRH:hon. Se iloinen ja vilpitön maailmanvalloitusmeininki.
Se hetki, kun tajusin, että olen aivan yksin vastuussa, kaikesta. Se hetki, kun tuli ensimmäinen uneton yö, ja olin varma, että tästä ei pääse yli. Ja kuinka ollakaan, toleranssi nousi, ja jaksoin jatkaa.
Se hetki, kun palkkasin ensimmäisen työntekijän ja tajusin, että hei, olen vastuussa myös hänestä. Se vastuu.
Se hetki, kun tajusin, että kaikki on mahdollista, mutta vaatii töitä, töitä, töitä ja töitä. Se hetki, kun painoin aamusta iltaa ja olin varma, että tämä se vasta on elämää. Myöhemmin tajusin, että hyvään yrittäjyyteen kuuluu myös itsestään huolehtiminen.
Se hetki, kun olin täysin varma, että kaikki menee päin helvettiä ja konkurssi korjaa. Mitä sitten teen. Taistelin ja selvisin.
Se hetki, kun saimme järjestettyä yritykselle kasvurahoituksen ja saimme mahdollisuuden ponnistaa kansainvälisille markkinoille. Se tunne, että kaikki on mahdollista.
En voi suositella yrittäjyyttä kaikille. Voin luvata heille, jotka sitä miettivät, että ilman yrittäjyyden kokemista, ei voi todella tajuta, mistä yrittäjyydestä on pohjimmiltaan kyse.
Kuten sanoin – tietäjät tietää.
Anssi Aura (kok.)