Entä jos v-sana kattaa kaiken pahan olon eikä sen alta erota surua, pettymystä, ikävää eikä vihaa? – "Ilon tunnistaa helposti, ahdistus on epämääräisempi tunne", 17-vuotias Salla Myllylä sanoo

Inka Hietanen, Salla Myllylä, Anniina Tohmo, Iida Karvinen ja Saara Lipsanen ovat huomanneet, että tunteet tarttuvat. Jussi Lopperi

Katariina Hakaniemi

Inka Hietanen, Salla Myllylä, Anniina Tohmo, Iida Karvinen ja Saara Lipsanen ovat juuri saaneet pakettiin lukion neljännen psykologian kurssin. Sen aiheena olivat tunteet ja mielenterveys.

17-vuotiaiden kouvolalaisten mielestä hyvien tunteiden tunnistaminen on helpompaa kuin huonojen. Jos ”jotenkin vain ahdistaa”, omia tunteita on vaikea eritellä. Ilo sen sijaan tuntuu rintakehässä ja valtaa koko kehon.

– En pysty olemaan paikallani. Sydän suorastaan liekehtii ilosta, Saara Lipsanen kuvailee.

Hän tunnistaa myös ystävänsä myönteiset tunteet.

– Näen sinusta heti, kun olet iloinen. Kädet liikehtivät ja olemus oikein huokuu aitoutta, Lipsanen sanoo vieressään istuvalle Iida Karviselle.

– Ihan totta? Karvinen sanoo ja hymyilee leveästi.

Hän sanoo olevansa ulospäinsuuntautunut, mutta silti ilon tunteet eivät tunnu kehossa yhtä selkeästi kuin ahdistus.

– Stressistä johtuvan ahdistuksen tuntee tässä kohtaa, Karvinen sanoo ja asettaa kätensä rinnalleen.

Kaikilla ihmisillä on tunteita, mutta osalle niiden tunnistaminen ja nimeäminen on erittäin vaikeaa. Tätä persoonallisuuden piirrettä kutsutaan aleksitymiaksi.

Aleksityyminen ihminen ei osaa kertoa, miksi rintaa puristaa tai miksi on paha olla. Hänen suustaan ei kuule riemunkiljahduksia. V-sana kattaa kaikki negatiiviset tunteet. Ei ole erikseen pettymystä, vihaa, surua, ikävää tai pelkoa.

Joidenkin arvioiden mukaan suomalaisista noin joka kymmenes on aleksityyminen.

Aleksitymiaan keskittyneen väitöstutkimuksen tehnyt lääketieteen tohtori Jani Kajanoja ei lähde arvioimaan, pitääkö luku paikkansa.

– On äärimmäisen vaikea täysin luotettavasti mitata, millä tavalla ihmiset kokevat omat tunteensa minäkin päivänä. Se vaatisi pitkiä ja toistuvia haastatteluja.

Kajanojan tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuuden vastoinkäymisiä ihmisillä, joilla oli aleksityymisiä piirteitä.

Tutkittavana oli sekä masennusoireista kärsivä että terve verrokkiryhmä. Osallistujilta kysyttiin muun muassa, tunsivatko he olonsa arvostetuksi lapsuudenperheessä. Heitä pyydettiin ottamaan kantaa myös sellaisiin väitteisiin kuin "pystyin luottamaan vanhempiini" ja "perheeni oli lämmin ja rakastava".

Suurin yllätys Kajanojalle oli se, miten selkeä yhteys aleksitymialla oli lapsuudessa koettuun tunneköyhyyteen.

– Masennuksen todennäköisyyttä lisäsivät monet muutkin lapsuuden vastoinkäymiset, mutta aleksitymia yhdistyi pelkästään emotionaaliseen laiminlyöntiin, Kajanoja sanoo.

Hän korostaakin tunne-elämää tukevan kasvuympäristön tärkeyttä.

– On tärkeää, että lapsille ja nuorille peilataan omia tunteita ja opetellaan niihin liittyviä käsitteitä.

Anniina Tohmo sanoo osaavansa yhdistää omat keholliset reaktionsa tunteisiinsa. Hän kuvailee käyvänsä ylikierroksilla ja lähes tärisevänsä ollessaan oikein iloinen.

Samantyyppisiä tuntemuksia on myös, kun jännittää.

– Mutta erotan kyllä, milloin on kyse mistäkin.

Vaikka hyvät tunteet erottaa helpommin, huonoista tunteista tulee puhuttua enemmän. Se johtuu lukiolaisten mukaan siitä, että huonoja piilottelee herkemmin.

Inka Hietasen mielestä kannattaa avata suunsa, jos on huono päivä.

– Pystyn kyllä myöntämään, jos ketuttaa. Sillä tavalla voi hiukan perustella muille omaa käytöstään.

Opiskelijat pyrkivät lukemaan muiden tunteita. Jos aistii, että jollakulla on vaikeaa, omaa onneaan ei tee mieli hehkuttaa. Yhtä loukkaavaa voi olla lähteä kilpailemaan sillä, kenellä on kurjin olo.

Tytöt ovat myös huomanneet, että tunteet tarttuvat.

Aleksitymia jakautuu kahteen alatyyppiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tiedostavat itse, että heillä on vaikeuksia tunnistaa tunteitaan. Heillä esiintyy myös masennusta ja ahdistusta.

Toiseen alatyyppiin kuuluvat ihmiset eivät ole yhtä tietoisia persoonallisuuden piirteestään. Heillä kiinnostus sisäiseen maailmaan on vähäistä ja ajattelu ulkokohtaista.

– Aleksityyminen ihminen voi olla kroonisesti ahdistunut ja masentunut, ärtynyt ja vihainen, Jani Kajanoja kuvailee.

Ensimmäiseen alatyyppiin kuului psykiatrista oireilua, kuten masennusta ja ahdistusta. Toiseen kuului etenkin miehillä päihdekäyttöä ja enemmän ylipainoa kuin verrokkiryhmällä. Naisten riesana oli raskausdiabetes.

– Vähäinen kiinnostus tunne-elämään saattaa suojella masennukselta ja ahdistukselta mutta myös altistaa päihteiden käytölle ja epäterveellisille elintavoille, Kajanoja avaa.

Sosiaaliset tilanteet ovat aleksityymisille hankalia alatyypistä riippumatta, mutta hekin kaipaavat niitä.

Aleksitymian yhteys erilaisiin terveysongelmiin on Kajanojan mukaan ilmeinen mutta ei yksiselitteinen.

Mahdollisia syitä on monta: Ellei tunnista ja osaa säädellä omaa ahdistustaan, keho voi olla intensiivisessä stressitilassa pitkään. Se kuormittaa koko kehoa.

Toinen syy on sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteessa, joka niin ikään aiheuttaa stressiä ja altistaa sairauksille.

– Kolmas syy on se, että aleksityyminen yrittää säädellä tunteitaan ylensyömällä tai käyttämällä päihteitä väärin.

Kajanoja uskoo, että tutkimuksen löydökset voivat auttaa uusien hoitomuotojen kehittämisessä niille mielenterveyden häiriöistä kärsiville, joilla on aleksityymisiä piirteitä.

– On todettu, että esimerkiksi tietoiseen läsnäoloon pohjautuvat harjoitukset saattavat vähentää aleksitymiapiirteitä.

Nuoret psykologian opiskelijat uskovat tunnistavansa hyvät tunteet paremmin kuin huonot. Kuva: Jussi Lopperi Jussi Lopperi

Mutta mitä haittaa siitä voi olla, ellei tunnista omia eikä muiden tunteita? Kysytään vielä tytöiltä.

– Silloin saattaa sanoa toiselle jotakin loukkaavaa, Inka Hietanen sanoo.

– Parisuhteessakin voi tulla ongelmia. Lähtökohta kuitenkin on, että tunteista pitäisi pystyä puhumaan, Anniina Tohmo jatkaa.

Tytöt sanovat, että he ovat yleensä saaneet näyttää tunteensa lapsuudenkodeissaan. He haluavat viedä samaa viestiä myös nuoremmilleen.

– Harrastan partiota, ja meille on opetettu, että esimerkiksi leireillä lapset saavat tuntea ikävää. On tärkeää, että lapsi saa olla sellainen kuin on ja kokea ympäristön turvalliseksi, Salla Myllylä kertoo.

Saman huomion teki Saara Lipsanen ollessaan eräällä kuntosalilla lapsenvahtina 2–6-vuotiaille. Siellä hän joutui toisinaan lohduttamaan lapsia, joille tuli kesken kaiken äitiä ikävä.

Lipsasen mukaan hän näki lasten tunteet jo kävelytyylistä: milloin reppu heilui iloisesti selässä, milloin se lensi kaaressa nurkkaan.

Tyttöjen mielestä olisi hienoa, jos kaikkia ihmisiä pystyisi lukemaan yhtä vaivattomasti kuin lapsia. Mikään avoin kirja ei kuitenkaan tarvitse olla.

– Jos näyttää ja kertoo aivan kaiken, muille ei jää mitään tulkittavaa, Hietanen toteaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.