Tuleva oopperalaulaja ansaitsi ensimmäisen tienestinsä viisivuotiaana muumiyöpaidassa nuohoojalle laulaen – kolme vantaalaista kulttuuripersoonaa avaa muumisuhdettaan

Ensimmäisen muumikirjan julkaisemisesta on 75 vuotta. Ajattomat ikisuosikit seikkailevat merkkivuonna muun muassa Tanssiteatteri Raatikossa, joskin muumiesityksen tekeminen ensi-iltaan viime syksynä oli teatterinjohtaja Marja Korholan mukaan puhdasta sattumaa. Matti Rajala/Raatikko/©Moomin Characters™

Leena Koivisto

Useimmilla meistä on ainakin jossain elämänvaiheessa ollut pienempi tai isompi kosketus muumeihin, joiden seikkailut Tove Janssonin kirjoissa alkoivat 75 vuotta sitten julkaistussa Muumit ja suuri tuhotulva -tarinassa, tuolloin vielä vain ruotsinkielisinä.

Ensimmäinen suomennettu tarina oli neljän romaanin jälkeen kuvakirjana julkaistu Kuinkas sitten kävikään? (1952). Sitä muistaa omassa lapsuudessaan luetun Tanssiteatteri Raatikon johtaja Marja Korhola

– Itse en muista muumikirjoja varsinaisesti lukeneeni ennen kuin vasta aikuisena. En tiedä, miksi. Kotipaikkakunnallani Lauritsalassa oli erinomainen kirjasto ja olin sen kova kuluttaja, hän kertoo.

– 1990-luvulla syntyneelle pojalleni luin sitten Kuinkas sitten kävikään -tarinaa samoin kuin kirjoja Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Vaarallinen juhannus. Samoihin aikoihin tulivat televisiosta myös ensimmäiset animaatiot, joita katsomme tosi paljon. Silloin taisi muumeille tulla yleisemminkin tietynlainen renessanssi.

Muumifaniksi Korhola tunnustautuu tulleensa vasta äskettäin. Muumisuhde syveni, kun Raatikossa viime syksynä käynnistynyttä muumiesitystä edelsi sopivan tarinan löytymiseksi intensiivinen kirjojen lukeminen.

– Muumeissa viehättää erityisesti se, kuinka niissä on tasoja kaikenikäisille ja ehkä jopa eniten aikuisille. Hahmoilla on kaikilla omat luonteensa. Kuinka paljon piirteitä Jansson on niihin mahtanutkaan sekoittaa ja todennäköisesti vähän kärjistääkin saarinaapureistaan ja muista tutuistaan? Korhola pohtii.

Muumimukeja Korholalla on kolme. Niistä kaksi on saatu lahjoina, viimeisin syksyn ensi-illan kunnaiksi.

– Kolmannen ostin aikoinaan itse pojalleni. Nyt se on lapsenlapsien käytössä.

Teatteri Vantaan perustajajäsen ja tuottaja, oopperalaulaja Matti Pasanen luikauttaa ensimmäisen muumimuistonsa ilmoille lauluna. Saman isältään oppimansa kansanlaulun hän esitti 4–5 vuoden ikäisenä kotitalonsa pihassa Vaaralassa.

– Vuosi taisi olla 1959. Äiti oli tehnyt minulle pitkän yöpaidan vaaleansinisestä muumikuviollisesta flanellista. Se oli lempiyöpaitani, Pasanen muistaa.

– Meille tuli nuohooja, jolta kysyin, saanko laulaa hänelle, kun hän on katolla. Sain luvan ja yöpaidassa seisten tein niin.

Nuohooja heitti laulajapojalle palkkioksi kymmenen silloista markkaa.

– Se oli ensimmäinen tienestini laulajana. Sillä menin sitten Fominin kaupasta ostamaan nallekarkkeja, Pasanen nauraa.

Laululla ei ollut muumien kanssa mitään tekemistä. Siinä todetaan muun muassa, että ”pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka kullasta ruskottaisi, toiveet on turhia, vaikka ne kuinka onnea uskottaisi”.

– Se on edelleen usein keikoillani ylimääräinen numero, jota esitän ilman säestystä.

Muumikirjoja Pasanen muistaa lukeneensa erityisesti silloin kun omat lapset olivat pieniä. Automatkoilla muumeille keksittiin myös spesiaalikäyttö.

– Lapset kselivät aina, paljonko matkaa on vielä jäljellä. Vastaus annettiin muumeina. Yksi muumi vastasi kahtakymmentä minuuttia.

Muumit ovat siis monikäyttöisiä ja Pasasen mukaan myös monitahoisia.

– Ne eivät ole mitenkään yksioikoisia. Niillä on monenlaisia tunteita, joita lapsetkin voivat tuntea, ja tietty yhteisöllisyys. Eikä kaikki ole aina pelkkää pilvenhattaraa, omat huolensa ja surunsa on muumeillakin.

Kulttuuritalo Martinuksen ja Lumon päällikkö Christian Sandström sai lapsena Vad hände sen? -kirjan. Ja kuinkas sitten kävikään?

– Ihastuin siihen, kirja oli niin hienosti tehty, siinä oli niitä reikiäkin ja kaikenlaista, Sandström kuvaa.

– Melkein osaan sen edelleenkin ulkoa. Kirjasta pyörähti käyntiin tutustuminen niin muumeihin kuin muuhunkin Janssonin tuotantoon. Täytyy sanoa, että muumit ovat itselleni aika rakkaita, ne ovat niin klassisia ja legendaarisia olentoja.

Sandström sanoo iloitsevansa kulttuurintekijänä erityisen paljon siitä, että Tove Janssonin elämästä tehdään parhaillaan elokuvaa.

– Ja vieläpä ruotsiksi, hän kiittää.

Sandströmin suosikkihahmoja muumitarinoista ovat muun muassa Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen. Kaikissa hahmoissa häntä kiehtoo kuitenkin niiden viattomuus ja uteliaisuus elämää kohtaan.

– Muumit ovat ajattomia. Niistä välittyy sellainen tunne, että niihin voi aina luottaa!

Muumitapahtumia

Tanssiteatteri Raatikossa (Viertolankuja 4 B) pyörähtävät syksyllä liki täysiä saleja keränneen Tarinoita Muumilaaksosta -esityksen näytännöt käyntiin taas ke 26.2. kello 9 ja 10.30.

Esitys perustuu Tove Janssonin muumikirjaan Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Arkiviikoilla pyörivien esitysten lisäksi muumeja on mahdollisuus nähdä myös joinakin viikonloppuina, muun muassa la 7.3. ja la 28.3. on molempina päivinä kaksi näytöstä sekä kello 14 että 16.

Pian muumit seikkailevat taas myös televisiossa, kun Ylellä vuosi sitten alkaneen uuden Muumilaakso-animaatiosarjan toisen tuotantokauden jaksot alkavat maanantaina 2.3. TV2:ssa ja Yle Femillä. Samaan aikaan kauden neljä ensimmäistä jaksoa tulevat nähtäviksi Yle Areenaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut