Juska Salmisen elämä muuttui kertaheitolla vuonna 1998, kun HIM-yhtyeen keulakuva Ville Valo kysyi, lähtisikö Salminen heidän mukaansa Saksan-kiertueelle. Yhtye oli kosketinsoittajaa vailla.
Salminen oli 22-vuotias restonomiopiskelija, joka oli soitellut erinäisissä yhtyeissä ja ottanut pianotunteja kotikaupungissaan Kouvolassa.
Hän sanoi Valolle kyllä ja hyppäsi nousukiidossa olleen yhtyeen kelkkaan.
Alkoi runsaan kahden vuoden huuma. Sen aikana Salminen toisinaan tuijotti itseään hotellihuoneen peilistä keikan jälkeen ja mietti, mikä on totta ja mikä unta. Keltainen lehdistö kirjoitti "meidän pojista", jotka valloittivat maailmaa.
Tuli Emma-pystejä sekä kulta- ja platinalevyjä. Keikat veivät Salmisen ympäri maailmaa. Fanit kiljuivat, rahaa tuli – mutta terveys meni.
– En ollut valmis sellaiseen menestykseen. Suoritin ja suoritin. Soittotaitoni ei riittänyt, vaan koin jatkuvia paineita. Paloin loppuun ja jouduin lähtemään yhtyeestä, Salminen kertoo.
Seurasi rankka ajanjakso masennuksineen.
Vuonna 2020 Juska Salminen, 42, on kouvolalainen nuoriso-ohjaaja, jolla on myös medianomin koulutus. Hän opiskelee työn ohessa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa yhteisöpedagogiikan alalta.
– Meni pitkään ennen kuin railo sulkeutui, mutta nyt olen tyytyväinen elämääni. En tekisi mitään mieluummin kuin tätä, mitä nyt teen.
Jos hän voisi elää vuosituhannen lopun tapahtumat uudestaan, hän eläisi.
– Sanoisin edelleen Villelle kyllä, jos ajattelen itsekkäästi. Vuodet HIMissä ovat avanneet minulle paljon ovia jälkeenpäin. Mutta jos ajattelen, mitä läheiseni ovat joutuneet kokemaan tukiessaan minua, sanoisin ei.
Kokemus kääntyy myönteisen puolelle siksi, että Salminen kokee pystyvänsä nykyään hyödyntämään kokemuksiaan työssään.
– Matka kohti nykyistä ammattiani alkoi siitä, kun jäin pois HIMistä. Tajusin, että haluan auttaa muita. Nuoriso-ohjaajana pystyn toimimaan nuorille esimerkkinä.
Salminenon professori Satu Uusiauttin teorian mukaan uuden ajan menestyjä: hän kokee olevansa hyvä työssään ja on tunnistanut vahvuutensa.
Jo nuorena miehenä Salminen tiedosti, mitä menestys ei ainakaan ole.
– Muistan, kun restonomikoulussa jonkin yrityksen luennoitsija sanoi, että heidän työpaikallaan se on tulos tai ulos. Silloin ajattelin, etten halua tulla miksikään pikkupomoksi, joka antaa muille potkuja. Se ei ole minulle menestyksen mittari.
Salmiselle aika on rahaa tärkeämpää. Se on kaikille sama.
– Jos tekee vuorokauden ympäri töitä ja tienaa hyvin, mutta on koko ajan perheensä luota pois, onko se menestystä? Minusta ei.
Hän yrittää muistuttaa itseään siitä, ettei tekisi liikaa töitä. Se on vaikeaa, kun työstään nauttii. Salminen on kuitenkin oppinut puhaltamaan pelin poikki ennen kuin kierroksia on liikaa.
– Sängyn pohjalla on turha miettiä menestystä. Tärkeintä on se, että pystyy hengittämään vapaasti.