Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Tutkija ärähtää kunnille vanhusten eriarvoistumisesta: "Palveluihin pääsyä vaikeutetaan kirjavilla asiakaskriteereillä ja lain soveltamisohjeilla"

Kuntien vanhuspalveluihin on muodostunut hoivakynnys, kritisoi tutkija ja julkisoikeuden yliopisto-opettaja Laura Perttola tuoreessa väitöskirjassaan.

Hoivakynnyksellä hän tarkoittaa sitä, että kunnissa vaikeutetaan vanhuspalveluihin pääsyä kirjavilla asiakaskriteereillä ja lain soveltamisohjeilla.

Kunnissa vanhuksen toimintakyvyn arviointiin käytetään erilaisia pisterajoja. Perttolan mukaan jotkut kunnat nostavat säästöjen nimissä pisterajaa, jolla palvelun piiriin pääsee.

Tutkija kertoo, että asiakaskriteereissä myös painotetaan selvästi vanhuksen fyysistä kuntoa.

– Tämä ei ole lainsäätäjän tarkoitus, vaan arviointiin kuuluu myös sosiaalinen toimintakyky ja turvallinen ympäristö. Tavoitteena on, että sosiaalisen toimintakyvyn huomioiminen hidastaa fyysisen kunnon rappeutumista, Perttola selventää tutkimuksensa rahoitukseen osallistuneen Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaiseman Polemiikki-lehden haastattelussa

Esimerkiksi tulipalovaaran arviointia ei tutkimuksessa löydetty yhdenkään kunnan vanhuspalveluiden asiakaskriteereistä, vaikka riski on usein ilmeinen.

– Tämä kuvaa, miten sosiaalipalveluiden ydin on hukassa. Ohjeistus keskittyy terveyspuoleen, mutta asuinympäristön toimivuus jää sivuun.

Laura Perttolan huomauttaa kuntien harjoittaman käytännön olevan ristiriidassa lain edellyttämän yksilöllisen arvioinnin kanssa.

– Voidaan tulkita lain puutteeksi, että kun kunnat tulkitsevat tilannetta kustannukset eikä yksilön tarpeet edellä. Pitäisikö palveluiden toteuttaminen määritellä laissa tarkemmin? Perttola peräänkuuluttaa haastattelussaan.

Jo aiemmin Jyväskylän yliopiston tutkimuksissa on saatu näyttöä vanhusten hoivaköyhyydestä. Se ilmenee siten, että vanhukset kokevat saavansa apua vain perustoimintoihin kuten ruokailuun ja vessassa käyntiin, mutta he eivät saa tarvitsemaansa sosiaalista tukea arkeensa. Tukipalveluita tarvitsevaa kehotetaan helposti hankkimaan niitä itse yksityiseltä sektorilta.

Vähiten arjen apua kokevat saavansa köyhät ikäihmiset.