Bengt Lindström kunnostaa isoisän isoisän rakennuttamaa Nedre Labbasia omaksi kodikseen
Bengt Lindströmillä on projekti. Hän kunnostaa isoisän isoisänsä rakennuttamaa kaksikerroksista hirsirunkoista taloa Vantaan Hämeenkylässä.
Kyseessä on Nedre Labbas nimisen tilan päärakennus, jota Lindströmin suku on asuttanut vuodesta 1846.
– Ei tähän olisi muuten ryhtynyt, jos rakennukseen ei olisi tällaista sidettä, Lindström huokaa työmaan keskellä.
Bengt Lindström syntyi taloon vuonna 1952. Lapsuudessaan taloa ympäröi idyllinen pihapiiri tallirakennuksineen ja perunamaineen.
Siihen ihastui myös Suomi-Filmin tuotantoryhmä ja tilalla kuvattiin Matti Oraviston ohjaama Senni ja Savon sulttaani (1953).
Lindström on kuullut, että poutainen kuvauspäivä osui pyykkipäivälle. Kuivumassa olleet lakanat tallentuivat filmille, koska isoäiti ei suostunut siirtämään pyykkipäivää kuvausryhmän vuoksi.
Lähin talo oli tuolloin Övre Labbas, samasta Labbaksen ratsutilasta lohkottu tila kuin mäen alla sijaitseva Nedre Labbas.
Nyt Lindströmin entisestä huoneesta näkee naapuritilan päärakennuksen katonharjaa. Väliin on putkahtanut puolitusinaa pientaloa, ympärille kymmeniä samanlaisia. Ainoastaan katujen nimet muistuttavat vanhasta tilasta: Äeskuja, Sahratie, Ryytimaantie, Kesantotie.
1800-luvulla Nedre Labbas oli vauras tila. Sen pellot levittäytyivät nykyisen Pähkinärinteen, Rajatorpan ja Vapaalan kaupunginosiin. Vuonna 1800 talolla oli kolme torppaa.
Bengt Lindström rakensi oman torppansa lapsuuden kotiaan vastapäätä tilan entiselle perunapellolle vuonna 1981.
Iäkkään äitinsä muutettua palvelukotiin Nedre Labbaksesta, Lindström lunasti vanhan kotitalonsa itselleen ja aloitti remontoinnin joulun alla.
Ensimmäisessä vaiheessa kunnostetaan noin 125 neliön alakerta, joka on raavittu hirsipinnoille. 174 vuoden aikana tehdyt tapettivalinnat on putsattu pois jääpuhalluksella.
Lindström otatti laboratorionäytteitä puupinnoista. Osa hirsistä piti vaihtaa. Se tapahtui hirsi kerrallaan tunkin avulla talovanhusta korottaen.
Eteisaulaan vanhat hirret ja osa vanhaa seinämuuria saa jäädä näkyville talon historiasta muistuttaen. Uutta edustavat maalämpö, pian asennettavat energiaikkunat ja modernit keittiö- ja saniteettiitilat.
Pelkän alakerran remontointiin sekä maalämpöön Lindström on budjetoinut 200 000 euroa. Ulkosivun ja katon korjaukseen hän aikoo hakea museoviraston ja ely-keskuksen avustuksia. Tarjolla olevat tukirahat ovat kuitenkin pieniä apuja suhteessa kuluihin, joita rakennuksen kunnostaminen perinteisin menetelmin ja materiaalein vie.
Suojellun rakennuksen tuoreena omistajana, Lindström ihmettelee miksi kohteiden omistajia ja kunnostajia ei tueta vapauttamalla heidät kiinteistöverosta.
Suuria yllätyksiä talovanhuksen rakenteista ei ole toistaiseksi löytänyt. Kostuneiden hirsien vaihtoon hän oli varautunut.
Nedre Labbaksen tiilikate suorastaan nauraa nykykattojen 20 vuoden takuille. Kattotiilet ladottiin pärekaton päälle 110 vuotta sitten. Kierrätystiilet tuotiin Hämeenkylään purkurakennuksesta Helsingin keskustasta.
Historiatietojen osalta lähteenä käytetty Amanda Eskolan (2018) Vantaan vanhojen rakennusten inventointia.
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
