Vantaalaiskirjailija sai netin kaikkitietävästä ja syyllistävästä mölinästä tarpeekseen – Virpi Hämeen-Anttilan omakohtainen kuvaus kehonkuvan kanssa kamppailusta käy päin yleisiä lihavuusasenteita

–Vuosien varrella mielessäni pyöri valtava määrä ulkopuolisia käsityksiä siitä mikä on kaunis keho. Lopulta ne painoivat minua kuin lyijyankkuri alaspäin, Virpi Hämeen-Anttila kertoo. Päivi Tuovinen

Leena Koivisto

Virpi Hämeen-Anttilalta julkaistiin tammikuussa kirja, jonka nimi vastaa täsmälleen sitä mitä sivuilla käsitellään. Paino –  Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa on vantaalaiskirjailijan omakohtainen kertomus ylipainosta ja oman kehonkuvan kanssa kamppailusta.

Sitä kamppailua Hämeen-Anttila on käynyt suurimman osan elämästään.

– Itseluottamukseni on aina lähtenyt päästä, mutta kaikessa missä tulee keho kyseeseen, varmuus katoaa, varsinkin jos pitää esiintyä vähissä pukeissa, kuten vaikkapa uimahalleissa, kirjailija ja vuosi sitten tohtoriksi väitellyt Intian historian, kulttuurin ja sanskritin kielen tuntija sekä opettaja kertoo.

– Olen aina ollut hyvin epävarma siitä miltä näytän, koska en oikeastaan ole tiennyt sitä. Kehoni on käynyt läpi niin monia muodonmuutoksia lihavuus–laihdutus-jojoilussa.

6-vuotiaana Hämeen-Anttila putosi koulunpihalla nojapuilta asvalttiin. Häntäluun murtumien ohella tutkimuksissa paljastui synnynnäinen vika selässä ja alentunut luuntiheys, osteopenia.

– Nikamat olivat kuin 60-vuotiaalla ja lääkäri totesi, että selästä ei enää ehjää tule ja todennäköisesti jaloista menee aikaa myöten tunto ja istun aikuisena pyörätuolissa.

Monin tavoin liikkuvainen ja puissa kiipeilyä rakastanut vipeltäjä muuttui lapseksi, joka pelkäsi selkänsä katkeavan.

– Liikkuva ihminen kun lakkaa liikkumasta, elimistö yleensä reagoi lihomalla, Hämeen-Anttila toteaa.

Murrosiässä kiloja alkoi tulla lisää, koululääkäri luokitteli varhaisteinin indeksin mukaan liikalihavaksi ja hoito-ohjeeksi tuli ankara dieetti.

–  Se oli 13-vuotiaalle resepti suoraan syömishäiriöön. Laihdutin ensin kitudieetillä 15 kiloa ja sain sitten hillittömiä ahmimiskohtauksia. Kyvyttömyys laihduttaa aiheutti häpeän tunteen ja itsetuntoni romahti.

Laihdutuskierre jatkuikin sitten vuosikymmeniä.

Hämeen-Anttila sanoo, että hän ei luottanut kehoonsa, vaan ikään kuin petti sen. Yleiset ulkonäköihanteet, kaikenkirjavat laihdutusohjeet ja terveydenhoidon suhtautuminen lihavuuteen puntari edellä olivat omiaan vahvistamaan oman kropan inhoamista.

– Lapsuudessa ei koskaan katsottu kilojen taakse, onko siellä mahdollisesti muita ongelmia, joita esimerkiksi perheessämme oli.

– Aikuisena minulle vuosikausia toitotettiin, että vaikka verenpaine- ja veriarvot nyt ovat hyvät, odotapas kymmenen vuotta. Ei hyväksytty sitä, että kiloista huolimatta ihminen voi olla terve.

Ensimmäinen herätys toiseen suuntaan oli se, kun hänestä hiukan päälle kolmekymppisenä tuli kahden lapsen äiti.

– Raskauksien myötä huomasin, että tämähän on ihan hyvä keho, joka toimii juuri niin kuin pitääkin, vaikka terveydenhoitopuoli piti minua liikakilojen vuoksi heti ongelmaodottajana ja -synnyttäjänä, jota vaanivat diabetes ja raskausmyrkytys.

Mitään ei tullut, paitsi lapset, supernopeasti ja kivuttomasti. Alkoi matka kohti parempaa.

Pitkän tien kautta Hämeen-Anttila on päätynyt tilanteeseen, jossa hän nyt, 61-vuotiaana, ei suinkaan istu pyörätuolissa, vaan syö terveellisesti, nukkuu paljon ja kartuttaa muutenkin runsasta liikkumistaan uudella seinäkiipeilyharrastuksella.

Mutta ei siksi että on pakko.

– Kuuntelen kehoa. Syön sellaista mistä ei tule paha olo. Liikunnassa teen sitä mikä oman kroppani rajoissa tuntuu hyvältä, ja sen verran mikä riittää.

Vaa’an herruus on historiaa.

– Sillä heitin vesilintua.

Sykäys kirjan kirjoittamiseen syntyi, kun Hämeen-Anttila vasta pari vuotta sitten sai todeta päässeensä eroon

syömishäiriöistä ja huonosta kehonkuvasta.

– Yhtäkkiä suutuin siitä, että miksi minulla meni siinä näin pitkään, hän muistaa.

– Selasin netistä kaikkea lihavuuteen liittyvää. Asenteet lihavia kohtaan ovat siellä edelleen yhtä kamalia kuin ennenkin, armottomia, syyllistäviä ja yksiviivaisia, välillä silkkaa vihaa ja halveksuntaa.

Kaikkitietäviä riittää.

– Neuvoja lihaville jakavat ihmiset, joilla ei ole asiasta lainkaan kokemusta tai tietoa, Hämeen-Anttila harmittelee.

– Niin kauan kuin on tätä omahyväistä, muita tuomitsevaa pölpötystä ja moralistista mölinää, tällaisia kirjoja tarvitaan.

Aiheeseen liittyvää

  1. Me too -henkeä 20-luvun Helsingissä – Virpi Hämeen-Anttilan kuudes Björk-romaani sai sattumalta yhtymäkohdan nykyaikaan
    16.6.2019 9:05
  2. Etsivä Björk ratkoo rikoksia pian myös laulaen – Tammikuussa tohtoriksi väittelevä Virpi Hämeen-Anttila kirjoitti musikaalin
    25.11.2018 7:30

Kommentoi

Mainos: Helsingin Uutiset

Pääkaupungin keskusta on edelleen the place to be – katso tästä ytimen tarjonta

| Päivitetty

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut