Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Palkittu lääkäri tekee jatkuvasti työtä, josta ei saa korvausta: "Voi hyvin kysyä, onko tässä mitään järkeä"

– Koen, että olen unelmatyössäni, mutta kuluneen vuoden aikana olen miettinyt voisinko tyytyä muuhunkin työhön, sellaiseen, joka olisi paremmin hallittavissa. Kaipaan tunnetta, että työt saa hoidettua työajalla.

Näin kiteyttää tuntojaan Myyrmäen terveysasemalla yleislääkärinä työskentelevä Tuire Saloranta.

Hän kuvaa työtään antoisaksi, ihmisläheiseksi, ammatillisesti haastavaksi –  ja samalla loputtomaksi.

Työajanseuranta lokakuulta kertoo, että "ylitöitä" kertyi keskimäärin 1 tunti ja 40 minuuttia päivässä. "Ylityöt" ovat lainausmerkeissä, sillä virka-ajan ylittävästä työstä ei makseta palkkaa eikä sitä hyvitetä vapaina.

– Voi hyvin kysyä, onko tässä mitään järkeä?

Kaipaan tunnetta, että työt saa hoidettua työajalla.

Kulunut vuosi on ollut poikkeuksellisen rankka johtuen terveysasemien lääkäripulasta sekä uuden potilastietojärjestelmän käyttöönotosta.

Apotin tulo laski lääkäreiden ajanvarausvastaanottojen tehon ensivaiheessa puoleen. Nyt on päästy 70 prosentin tasoon. Potilastietojen kirjaaminen vie edelleen lääkärin työaikaa noin 15 minuuttia enemmän per potilas vuoden takaiseen nähden.

Nämä kuormittavat lääkäriä kuitenkin vain väliaikaisesti. Merkittävin syy ylitöille ja kohtuuttomalta tuntuvalle työtaakalle on Salorannan mielestä se, että lääkäreitä on aivan liian vähän.

Vantaan seitsemälle terveysasemalle on mitoitettu hieman yli sata vastaanottotyötä tekevää lääkäriä. Saloranta laskee, että yksi lääkäri vastaa noin 2 200 asukkaasta. Kuluvana syksynä, kun riveistä on puuttunut noin 20 lääkäriä, lääkärikohtainen väestömäärä on Salorannan mukaan noussut noin 2 700 asukkaaseen.

Luku toki vaihtelee terveysasemittain ja osa-aikaisuuksien takia tarkkoja laskemia on hankala tehdä.

Salorannan mielestä lääkärivakanssien määrä on jo lähtökohtaisesti pahasti alimitoitettu. Hänestä inhimilliset työolot mahdollistava lääkärikohtainen väestömäärä olisi noin 1 200–1 500.

– Se tarkoittaisi, että meillä pitäisi olla noin 50–85 vakanssia nykyistä enemmän.

Tätä hän perustelee sillä, että perusterveydenhuollossa hoidetaan sairauksia, jotka ennen kuuluivat erikoissairaanhoidon piiriin. Esimerkiksi diabeetikot tai verenpainetautia sairastavat saavat nykyisin hoidon ja lääkityksen pääasiassa terveysasemalta.

Toisekseen lääkärimitoitus ei huomioi tarpeeksi terveysasemien koulutusvastuuta. Myyrmäen lääkäreistä hieman vajaa puolet on läpikulkumatkalla oppimassa yleislääkärin työtä 9–12 kuukauden ajan. Se merkitsee sitä, että lääkäreiden vaihtuvuus on suurta eikä tulokas ole yhtä tehokas kuin konkari.

Päivystyksessä näen yhden iltapäivän aikana noin 14-16 potilasta.

Ohjaamiseen menee myös aikaa. Salorannan työajasta puolet on varattu nuorten lääkäreiden ohjaamiseen.

Toinen puolikas taas jakautuu kiireettömän ajanvarausvastaanoton, ehkäisyneuvolaan varattujen aikojen ja päiväpoliklinikan päivystysaikojen välille.

Erityisesti päiväpoliklinikan potilaat vilahtavat ohi vauhdilla.

– Päivystyksessä näen yhden iltapäivän aikana noin 14-16 potilasta.

Työn pitäisi olla sellaista, että sitä voisi tehdä viitenä päivänä viikossa.

Sähköiset yhteydenotot, reseptien uusinnat ja tulosten tulkinnat ja jatkosuunnitelmien tekeminen vievät myös aikaa.

Ei siis ihme, että nelipäiväistä työviikkoa tekevän Salorannan viikkolistalta ei ole antaa montaa kiireetöntä aikaa.

Tämä taas näkyy päivystyksessä, jonne tulee potilaita, joiden asia hoituisi kiireettömällä vastaanottoajalla viikon tai kahden sisällä.

– Jos aikaa tarjotaan helmikuulle, on ymmärrettävää, että potilas tulee päivystykseen.

Jos aikaa tarjotaan helmikuulle, on ymmärrettävää, että potilas tulee päivystykseen.

Tuire Saloranta tekee nelipäiväistä työviikkoa kuten muutama kollegakin.

Saloranta työstää maanantaisin väitöskirjaansa. Joku kollegoista käy töissä yksityisellä puolella, useampi pitää vapaapäivän tai hoitaa lapsiaan.

– Harva jaksaa koko viikkoa terveysasematyötä. Nelipäiväisellä viikolla pidetään yllä työkykyä ja työssäjaksamista.

Kun vajaata työviikkoa tekevien tilalle ei saada palkattua lääkäreitä, kasautuvat työt entisestään. Saloranta toteaa, että tilanne on nurinkurinen.

–Työn pitäisi olla sellaista, että sitä voisi tehdä viitenä päivänä viikossa.