Huippuvuorten siemenkokoelma ei ole maailman kasvien ainoa turva – uusimmat "varmuuskopiot" löytyvät Suomesta ja kasvavat kasvilavoilla

Sitruunamelissan Hannu-lajike selviää Suomen talvessa. Siksi se on päässyt Luonnonvarakeskuksen varmuuskokoelmaan. Anton Soinne

Anne Kanerva

Kasvaako pihallasi monivuotinen kukka tai yrtti, joka ei hätkähdä paukkupakkasista tai leudon talven jääpoltteesta?

Kyseessä on todennäköisesti maatiaiskasvi, jonka geenit ovat lajinsa parhaimmistoa.

Luonnonvarakeskuksen kansallisella kasvigeenivaraohjelmalla kerätään talteen perinteisiä maatiaiskasveja.

Yksi kasvien säilytyspaikoista on Mäntsälässä Keudan Saaren kartanossa.

Luonnonvarakeskus perusti sinne hiljattain yrttien ja rohdoskasvien varmuuskokoelman, johon kuuluu monipuolinen valikoima lajeja.

– Eniten kantoja on mintusta ja ruusujuuresta, joka on pohjoisesta luonnosta peräisin oleva rohdoskasvi. Perinteisistä yrteistä kokoelmaan on valittu muun muassa aaprottimaruna, lipstikka, saksankirveli, mäkimeirami, kalmojuuri ja nukula, Keudan puutarhatuotannon opettaja Maikki Peltola kertoo.

Kasvit on istutettu oppilaitoksen puutarhassa kasvilavoihin. Puutarhuriopiskelijat hoitavat kasveja ja oppivat niiden käyttötarkoituksesta sekä monimuotoisuuden suojelun edistämisestä ja varmistamisesta.

Keudan kokoelmassa osa kasveista on valikoitu kulttuurihistoriallisen merkityksen vuoksi, osin erittäin hyvän kemiallisen koostumuksen ja käyttöarvon mukaan.

Lääkekasvina käytetyn nukulan kanta ulottuu mahdollisesti 200 vuoden taakse.

– Tätä nukulaa on viljelty tiettävästi 1800-luvun alusta lähtien. Suvun esi-isä oli opiskellut Turun akatemiassa 1700-luvun lopussa ja on oletettavasti siirtänyt kasvin Aitolahteen, Peltola kertoo.

Aaprottimaruna on vanha lääke-, tuoksu-, koriste- ja maustekasvi, jota on viljelty 1600-luvulla Turun seudulla. Saarelle tuotu aapottimaruna on mikkeliläisestä satavuotiaasta kannasta.

– Lipstikka on lähtöisin Naantalista, jossa se on kasvanut jo 1870-luvulla erään talon pihalla.

Kasvikokoelmia tarvitaan, jotta arvokkaiksi katsotut, suomalaista geenivarantoa edustavat kasvikannat saadaan säilytettyä tuleville sukupolville ja mahdollisia uusia tarpeita varten.

– Pellolla tai puutarhoissa säilytettävät monivuotiset kasvit voivat joutua kasvintuhoojien tai hankalien säiden takia huonoon kuntoon, Luken tutkija Terhi Suojala-Ahlfors kertoo.

Monet perinteiset kasvit ovat saattaneet poistua viljelystä ja käytöstä, ja niillä on siis vaarana hävitä, jos niitä ei ymmärretä säilyttää.

– Kasvien keskuskokoelmat ovat pääsääntöisesti Luonnonvarakeskuksen hallussa ja hoidossa. Esimerkiksi yrttien keskuskokoelma on tällä hetkellä Sotkamossa.

Tutkijan mukaan on hyvä varmentaa, että arvokkaita kasveja on tallessa useassa paikassa.

Puutarhakasvit säilytetään elävinä, kasvavina kasveina, jotta niiden ominaisuudet säilyvät entisellään.

Kotipuutarhuri voi omalta osaltaan edistää vanhojen kantojen säilymistä.

– Vanhoissa puutarhoissa kannattaa suosia paikalla pitkään säilyneitä kasveja. Lisäksi uusia kasveja hankkiessa kannattaa suosia suomalaisia, paikallisiin oloihin sopeutuneita kasveja. Maatiaiskantoja on saatavilla jonkin verran taimistojen ja yhdistysten kuten Maatiaisen kautta.

Vanhoista kasvikannoista voi ilmoittaa Luonnonvarakeskukseen osoitteessa luke.fi/ilmoitakasvi.

Kommentoi

Mainos: Vantaan kaupunki

Asiakkaiden onnistuminen on työn suola

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut