Leffa-arvio: Teinipoika hullaantuu Bruce Springsteenista – musiikin rouhea voima vesittyy tyylilajiin

Bruce Springsteenin musiikki antaa siivet Javedille (Viveik Kalra). Nick Wall

toimitus

Blinded by the Light

Brittiläinen journalisti Sarfraz Manzoor on tajuton Bruce Springsteen -fani. Kertomansa mukaan hän on nähnyt Springsteenin livenä yli 150 kertaa.

Pakistanilaistaustainen Manzoor kirjoitti Pomo-hulluudestaan muistelmat, ja nyt Gurinder Chadha ( Bend It Like Beckham, Ylpeys ja ennakkoluulo) on ohjannut muistelmista siirappisen mutta lajityypissään ihan toimivan elokuvan.

Springsteen-faneille se tarjoaa varmasti tunnistettavia kokemuksia, vaikka höpsö tyylilaji vesittääkin Springsteenin musiikin rouheaa alkuvoimaa.

Vuoteen 1987 sijoittuva Blinded by the Light seuraa pakistanilais-brittiläisen teinipojan Javedin (Viveik Kalra) elämää Lutonin kaupungissa Englannissa. Javedin isä pitää ankaraa kuria, ja kirjoittamisesta haaveileva Javed epäröi kutsumuksensa kanssa.

Kun Javedin uusi luokkakaveri tutustuttaa Javedin Springsteenin musiikkiin, jota syntikkapopin aikakaudella pidetään jo vanhojen äijien renkutuksena, avautuvat taivaan portit. Musiikki antaa siivet Javedin unelmille ja itsetunnolle auttaen häntä löytämään oman identiteettinsä.

Elokuvan sanoma on tietysti siinä, että Springsteenin musiikkiin voi samaistua kuka tahansa ikään ja kansallisuuteen katsomatta, vaikkapa juuri pakistanilaistaustainen brittiteini, joka on vasta kasvamassa pojasta mieheksi. Javedia ja Springsteeniä yhdistävät työväenluokkaisuus ja isäsuhde.

Elokuvassa kuullaan yhden jukeboxin verran Springsteenin tuotantoa. Kappaleet ja lyriikat kuljettavat suhteellisen näppärästi arvattavaa tarinaa.

Elokuvassa kuvatun Thatcherin ajan Englannin ja ahdasmielisen Lutonin on varmasti jossain määrin tarkoitus rinnastua nykypäivän brexit-Englannin haasteisiin. Lääkkeeksi sisäänpäinkääntyneisyyteen Blinded by the Light ehdottaa musiikin ja kulttuurin eheyttävää voimaa.

Tähtiä: xxx

Kirjoittaja: Jarno Lindemark