Moni kunta ei sitoutunut harrastustakuuseen, vaikka ajatukseen suhtauduttiin positiivisesti, selviää tutkija Leena Haanpään tutkimusraportista. Kyselyyn vastasi 180 kuntaa. Harrastustakuu ei toteutunut 77 prosentissa kunnissa.
Harrastustakuun tavoitteena on taata vähintään yksi mieluinen harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle. Se on yksi keino varmistaa yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien toteutumisen. Harrastaminen lisää lasten ja nuorten hyvinvointia ja vähentää syrjäytymistä.
Vaikka halua olisi löytynyt, monesta kunnasta puuttui rakenteellinen valmius harrastustakuun varmistamiseksi. Esimerkiksi neljä kymmenestä kunnasta ei ollut nimennyt vastuuhenkilöä lainkaan.
Moni kunta kuitenkin tarjosi lapsille ja nuorille erilaisia harrastepalveluja edistämään yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia. Harrastamisen kynnystä madallettiin erilaisilla harrastuspasseilla ja maksuttomilla kokeiluilla.
Suurin osa harrastustakuun alaisesta toiminnasta oli suunnattu peruskoululaisille. 90 prosentissa kunnista ne kohdistuvat alakoululaisten harrastustoimintaan.
– Meidän pitäisi pystyä murtamaan perheissä ja lapsissa elävää myyttiä siitä, että harrastaminen on mahdollista vain ohjatun toiminnan kautta ja menestyminen on mahdollista vain ohjatun toiminnan kautta, totesi yksi kyselyyn vastanneista.
Nuorisotutkimusverkoston osaamiskeskus toteutti yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa vuosina 2018–2019 selvityksen lasten ja nuorten harrastustakuusta. Selvitys tuottaa tietoa yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien toteutumisesta Suomen kunnissa sekä kerryttää tietopohjaa lasten ja nuorten harrastamisesta.
Lasten ja nuorten harrastamattomuuden syiden perkaaminen ei ole yksiselitteinen asia. Kunnilla on oma, lakisääteinen roolinsa vapaa-aikapalveluiden tuottajina.
Tässä asetelmassa harrastustakuu näyttää kuitenkin tutkimuksen mukaan jäävän hallitusvetoiseksi, vaikka kunnilla on keskeinen rooli sen toteuttajina.