Vantaalainen Jussi, 77, ajaa pyörällä pitkin Eurooppaa ja nauttii eniten ihmisten kohtaamisesta

Jussi Saarikoski on tehnyt yli 30 pitkää pyörämatkaa Suomessa ja Suomesta eri puolille Eurooppaa. Johanna Erjonsalo

Armi Suojanen

Saksalainen ystäväpariskunta, Uwe ja Marianne, oli antanut vantaalaiselle Jussi Saarikoskelle luvan yöpyä puutarhassaan, mikäli eivät itse sattuisi olemaan kotona. Kerran kävikin, että pariskunta oli poissa, kun Saarikoski paluumatkallaan saapui polkupyörineen Lyypekkiin.

Saarikoski lepäsi talon pihalla uimahousuissaan, kun hetken päästä naapurista tuli vihainen nainen kovistelemaan häntä.

– Kerroin, että minulla oli siihen lupa ja lopulta nainen kutsuikin minut kahville. Nyt minulla on siellä kolme ystävää, Saarikoski kertoo.

Näin hänelle käy usein. Hän saa uusia ystäviä, missä milloin pyörällään liikkuukin. Ja 77-vuotias Saarikoski on polkenut!

Vuodesta 1988 lähtien hän on viilettänyt pitkin Eurooppaa pohjoisesta etelään ja monesti Alppien yli. Reissuja on kertynyt lähes 40.

Matkoilla on sattunut vaikka mitä ja seikkailuistaan Saarikoski kertoo aina paluumatkallaan Uwelle ja Mariannelle. Monta kertaa Uwe kehotti häntä kirjoittamaan sattumuksista kirjan, kunnes Saarikoski toteutti ehdotuksen. Kirja ilmestyi keväällä nimellä Eurooppa, pyörä ja Jussi (Books on demand).

Ulkomuistista Saarikosken ei ole tarvinnut ammentaa tarinoitaan, sillä hänellä on yli metrinkorkuinen pinkka matkapäiväkirjoja.

– Minulla on ollut sellainen sääntö, että kirjoitan joka ilta, mitä päivällä on tapahtunut.

Matkapäiväkirjoista kertyi puhtaaksi kirjoitettuna yhteensä 1 600 sivua. Saarikoski päätti jakaa tekstit neljään osaan ja kirjoja onkin tulossa vielä kolme lisää. Ensimmäinen kirja käännetään myös englanniksi ja se ilmestyy näillä näkymin ensi vuonna.

Yhden ensimmäisistä matkoistaan Saarikoski teki Ahvenanmaalle 37 vuotta sitten, kun hän oli juuri ostanut ensimmäisen asuntonsa Vantaan Pähkinärinteestä. Huonekalut jäivät kaaokseen, sillä Saarikoski halusi lähteä matkalle. Siitä ei ole muistiinpanoja, sillä vasta sen matkan jälkeen Saarikoski päätti joka ilta kirjoittaa tapahtumat muistiin.

– Tänä kesänä tein uusintamatkan Ahvenanmaalle. Se on viimeistä kirjaa varten.

Saarikoski lähtee reissuun laivalla joko Tukholman kautta Tanskaan ja Saksaan tai suoraan Saksan Travemündeen.

Finnjet seilasi aikoinaan Travemündeen, kuten Finnlines nykyisin Vuosaaresta. Laiva on perillä illalla kymmenen aikaan, jolloin kaikki paikat ovat jo kiinni. Paitsi pizzeria, jonka italialaisiin pitäjiin pyöräilijä tutustui.

– Saan yöpyä italialaisten pitämän pizzerian pihalla.

Tavallisesti Saarikoski nukkuu leirintäalueella tai metsässä, sillä hänellä on aina teltta mukanaan. Saarikosken retkivarustus painaa noin 50 kiloa. Navigaattoria hän ei käytä.

– Paljon mukavampaa on kysyä neuvoja ihmisiltä.

Saarikosken matkoilla pitää aina olla käännepiste, josta lähdetään takaisin kotiin.

– Mutta siitä kannattaa joustaa.

Tv-dokumentin innoittamana Saarikoski halusi Albaniaan, jonne piti ajaa Kroatian läpi. Mutta vuonna 1994 siellä käytiin sotaa. Saarikoski toki tiesi sen, mutta ajatteli, että kyllähän hän nyt suomalaisena pääsee sieltä puikkelehtimaan läpi sotarintaman.

– Kroatialaiset olivat päivällä ystävällisiä, mutta kukaan ei uskaltanut päästää pihalleen yöpymään.

Sitten eräät sotilaat kertoivat, että lähistöllä on entinen leirintäalue ja päästivät Saarikosken sinne. Juuri kun hän oli asettumassa telttaan, näkyivät lähestyvän auton valot. Auto pysähtyi, valot sammuivat ja ovi aukesi. Kukaan muu, kuin sotilaat eivät tienneet Saarikosken olemassaolosta.

Hän tunnustaa, että siinä vaiheessa jännitti, katuivatko sotilaat avuliaisuuttaan. He olivat myös varoittaneet mahdollista pommeista metsässä.

– Sitten kuulin, kun mies alkoi virtsata.

Hetken päästä auto oli pois.

– Ja kaikki hyvin.

Vähintäänkin yhtä jännittävää oli, kun Saarikoski osallistui 1990 Pamplonan härkäjuoksuun, josta hän ei ollut aiemmin kuullut mitään. Paljastui, että espanjalaiset härät ovat ärhäkämpiä kuin suomalaiset.

– En olisi mennyt, jos olisin tiennyt, mistä on kysymys.

Väistääkseen juoksevia härkiä, Saarikosken oli hypättävä kaksimetrisen aidan yli.

– Kummasti pääsee, kun on pakko.

Sillä kertaa perinnetapahtumasta vietiin seitsemän miestä sairaalaan.

Mukavimpana pyöräilymaana Saarikoski pitää Italiaa.

– Siellä ei ole parhaat pyörätiet, mutta suhtautuminen pyöräilijöihin on niin ystävällistä.

Hän myös polkee italialaisella pelillä. Olmo-merkkinen pyörä on tehty hänelle mittojen mukaan. Sen järjesti pyöräilyreissulla tutuksi tullut italialainen Pino. Saarikoski on ajanut Olmolla yli 20 vuotta eikä aio vaihtaa eikä myydä sitä.

– Varapyörän annoin kierrätykseen, kun en tee sillä mitään.

Saarikosken mielestä pyöräretkeily vaatii kohtalaista, mutta ei superkuntoa.

– Kunto syntyy matkalla parissa viikossa. Ensimmäisinä päivinä kannattaa ajaa vähemmän.

Joko 80:aa ikävuotta lähenevän miehen ajot on ajettu?

– Kymmenenä kesänä olen kertonut Uwelle, että tämä on viimeinen kerta, mutta kun keväällä aurinko alkaa paistaa... Noch einmal eli vielä kerran.

Pyörän nimi korjattuOlmoksi 6.8. klo 11.47.

Pyöräilijä

Syntynyt 1942 Jalasjärvellä.

Opiskeli kauppatieteiden maisteriksi Helsingissä. Asuu Vantaan Pähkinärinteessä.

Tehnyt työurastaan pisimmän jakson Markkinointi-instituutissa laatupäällikkönä.

Ajaa Olmo-merkkisellä italialaisella pyörällä. Saarikoski kuvailee "museokapinettaan" sitkeäksi ja kevyeksi.

Aiemmin talvisin Saarikoski piti itsensä kunnossa pikaluistelemalla Oulunkylässä. Sitä hänelle ehdottivat hollantilaiset pyöräilijät. Nykyisin hän käy lähinnä kuntosalilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.