Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulun opettajat käyttävät opetuksessa nyt kaksin verroin luovuutta – "Tuntui, että nyt tuli tosi iso haaste"

Leena Koivisto

Teatterin ja sirkuksen perustaitoja opettavilla on luovuutta, mistä ammentaa, mutta uudenlaiseen opetustapaan liittyvien haasteiden taklaaminen ei silti ole ollut leikintekoa.

– Kun tieto etäopetukseen siirtymisestä tuli, jännitin aluksi, onko minulla välineitä ja tarpeeksi tietoteknistä osaamista siitä suoriutumiseen, teatteriopettaja Sanna Liski myöntää.

Sirkusopettaja Venla Takkinen jatkaa, että koko ajatusmaailma ja opetussuunnitelmat piti ensin kääntää jotakuinkin päälaelleen.

– Tuntui, että nyt tuli todella iso haaste vastaan. Ensimmäisellä viikolla tulikin töitä tehtyä lähestulkoon vuorokauden ympäri, mutta nyt olen jo osassa asioista hyväksynyt, että näillä keinoilla mennään seuraavat viikot.

Liskin kaikki opetusryhmät olivat viime ajat valmistelleet esityksiä. Niistä esimerkiksi Lumikuningatar piti perua juuri ennen kenraaliharjoitusta. Se oli isku niin opettajalle kuin suuren työn tuloksen toteutumista innokkaasti odottaneille oppilaille, joista osalle esitys merkitsee myös perusopintojen päättötyötä.

– Näillä oppilailla ei ole tällä hetkellä ollut etäopetustakaan, sillä loput tunnit oli varattu esityksille, jotka nyt siirtyvät syksyyn, Liski pahoittelee.

– Muille ryhmille, joiden opetus vielä jatkuu, olen antanut esityksiin liittyviä lisätehtäviä, esimerkiksi aiheiden, roolihenkilön tai tekstin syventämiseen liittyviä.

10–12-vuotiaiden ryhmä on valmistellut esitystä Etsiväkerho Hurrikaani ja kammokellarin arvoitus Kaikkien ryhmiensä tapaan tämänkin Liski tapaa viikoittain ”kasvokkain” videoyhteydellä. Videointi on ollut opetuksessa käytössä myös muulla tapaa.

– Oppilaat saivat tehtäväksi pohtia oman roolihenkilönsä toiveita, unelmia ja tavoitteita ja kuvata videon, jossa tämä paljastaa suurimman salaisuutensa. Katson kaikki videot ja annan jokaiselle palautetta, samoin saa halutessaan tehdä muu ryhmä.

– Videoista tuli hauskoja, sillä lapsilla on niiden tekemiseen aika paljon osaamista. Niillä voisi ehkä jopa monipuolistaa syksyisiä esityksiä.

Vaikka molemmat opettajat käyttävät välineitä WhatsAppista videoihin, niiden avulla ei voida tehdä ihmispyramideja tai treenata ilma-akrobatiaa.

– Fyysisissä harjoituksissa on haasteena ylipäätään se, että oppilaiden lähtökohdat asumisen ja perheen suhteen ovat hyvin erilaisia, Takkinen sanoo.

Samassa ryhmässä on lisäksi hyvin erilaisia oppijoita.

– Nyt kun joutuu koko ryhmälle sanoittamaan tehtävän, pitää se saada toteutettua siten, että jokainen pysyy omassa turvallisessa taitotasossaan eikä kukaan lähtisi tekemään yksin liian vaikeita temppuja.

Opettajat toivovat näytösten syksyllä toteutuvan, vaikka tuolloin niitä varten tarvitaan ehdottomasti lisätreenejä ja monenlaista justeeraamista muutenkin.

– Pienempien lasten ryhmille esitykset oli vasta hiljattain valittu ja niitä on nyt tässä tilanteessa vaikea edistää, Takkinen toteaa, mutta sanoo, että pienempien kanssa muutoksia on helpompi tehdä jo lähtökohtaisesti lyhyen harjoittelukauden vuoksi.

– Ensi viikolla aionkin esimerkiksi kuvata videolle lyhyen koreografian, jota oppilaat voisivat kotona harjoitella ja jota voisi hyödyntää esityksessä.

Teini-ikäisten oppilaidensa 18-henkisen ryhmän kanssa Takkinen on työstänyt pitkäjänteisesti näyttämölle Agenda 2030 -kokonaisuutta, jossa ympäristö ja yhteiskunta ovat isoina teemoina.

– Teemoihin liittyviä tehtäviä olen pystynyt antamaan, mutta mukana on paljon akrobatiaa, ilma-akrobatiaa ja ryhmäkohtauksia. Niitä ei valitettavasti pysty kotioloissa treenaamaan ja jotain varmasti on esityksestä pudotettava pois.

Opetukseen ja esityksiin liittyvien tavoitteiden rinnalla opettajille tärkeää on ollut säilyttää etäopetuksessakin niin hyvin kuin mahdollista sosiaalisuus ja hauskuus.

– En halua, että oppilaat kokevat etätehtävät muun koulutyön päälle tulevana stressaavana suorittamisena, Takkinen sanoo ja kertoo nyt sallivansa WhatsApp-ryhmissäänkin aiempaa vapaamman höpöttelyn kaventuneen sosiaalisen kontaktin vuoksi.

– On ollut ilo huomata, kuinka oppilaat tsemppaavat ja tukevat toisiaan, jos jollakulla on murheita.

Sirkustemppujen välineistöä harvalla oppilaista on kotonaan. Niinpä opettaja lähetti tehtävän etsiä kodista viisi esinettä, joilla voi treenata jongleeraamista.

– Sehän onnistuu vaikkapa pehmoleluilla, villasukilla ja muovipulloilla.

Hän teki oppilailleen myös esimerkkivideon ja lähetti lisäksi linkin Youtube-videoon, jossa neuvotaan jongleerauspallojen tekeminen riisistä, muovipusseista ja ilmapalloista.

Liski on havainnut lasten puheista, että monella on nyt vähän tylsää ja kavereiden kanssa olemista kaivataan.

– Siksi pidän videoyhteyden mahdollistamaa ryhmäopetusta hyvänä juttuna. Kerromme aluksi aina viikon kuulumiset, kuten teemme myös lähiopetuksessa. Näin tutut rutiinit säilyvät samoin kuin porukassa pysymisen tunne.

Hänen mielestään etäopettamisella on myönteinenkin puolensa.

– Tämä mahdollistaa yksilöllisemmän palautteen antamisen, sillä tehtävät tehdään usein

soolona ja itsenäisesti. Aiheisiin päästään myös syventymään enemmän, koska nyt siihen on

eri tavalla aikaa.

– Samalla löydetään uusia tapoja ajatella teatteriksi.

Teatteriopetuksen 10–12-vuotiaiden ryhmässä kaikista oppilaista on hyvä, että koulua voi käydä etäopetuksen ansiosta, koska kaikki haluavat olla mukana.

– On hyvä, että edes kerran viikossa on jokin korvaava juttu teatterille, koska muuten varmaan kuolisin tylsyyteen, Anette Mäkinen tiivistää tuntonsa.

Toivo Honkakoski tuumii, että hän on kotona ollessa ehkä vähän laiskistunut. Päättelyn hän perustaa ajankäyttöönsä.

– Katson varmaan puoli päivää telkkaria.

Jenna Manninen kuvaa arkensa alkavan aamuisin tavallisen koulun tehtäviä tekemällä.

– Niitä on suht paljon. Ja sitten teatterikoulustakin on tullut tavallaan läksyjä. Mutta tämä Zoom-juttu on kyllä hyvä, koska sillä pääsee läksyistä paremmin jyvälle, hän kiittää videoyhteyttä.

Julia Moision mielestä etäopetus on hyvää treeniä tilanteesta, jollaista ei koskaan aikaisemmin ollut. Homma on luonnistunut.

– Välillä vähän unohdankin, että kaverit ovat etäyhteyden päässä ja puhun ihan kuin he olisivat paikan päällä. Mutta jos tämä kestää liian pitkään, sitten ei varmaan enää ole kivaa.

Raakel Seppäkin kokee etäopetuksen ”ihan kivaksi”.

– Mutta olisi kyllä kivempaa nähdä kaikkia livenä.

Hayley paljastaa, että välillä tulee harhauduttua netissä muualle samaan aikaan kun päällä on teatteriopetus.

– Ja sitten kun pitäisi kotona harjoitella vuorosanoja, voin ajatella, että en jaksa, kun on niin paljon muuta tehtävää. Sitten unohdan kokonaan harjoitella niitä. Tykkään enemmän käydä ihan oikeasti teatterikoulussa.

Ainu Kormilaisen mukaan harjoittelu ei suju niin hyvin kuin paikan päällä.

– Ei pysty kunnolla näyttelemään.

Leevi Masalinin mielestä on aika kivaa, että etäopetuksessa saa olla vähän niin kuin omassa rauhassa.

– Mun mielestä olen tullut paremmaksi koulussa ja teatterikoulussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.