Parikymmentä vuotta sitten Paavo Koskenkorvalla diagnosoitiin munuaiskerästulehdus, IgA-nefropatia. Hänellä on nyt jo toinen siirre, mutta se ei estä monipuolista liikuntaa.
Ympärivuotisen hiihtämisen – lumella tai rullilla – lisäksi Ylästössä asuva Koskenkorva pyöräilee, sauvakävelee ja hölkkää. Lumetonkaan talvi ei ole estänyt häntä hiihtämästä. Tykkilumilatuja on löytynyt.
– Pitää vain jaksaa jauhaa. Peruskunto kasvaa meillä siirrokkaillakin, vaikkei samaan tahtiin kuin muilla.
Terveystilanne asettaa harjoitusmäärille omat rajoitteensa. Kolmen lapsen isän roolikin ottaa omansa. Vuorotyö kuormausesimiehenä Helsinki-Vantaan lentoasemalla on myös hoidettava.
– Mielelläni olisin vielä paremmassa kunnossa, sanoo Koskenkorva. Hän ei noudata tiukkaa treeniohjelmaa.
– Mennään sen mukaan, miltä tuntuu. Tosin olen huono kuuntelemaan, miltä tuntuu. Sitä pitäisi eniten treenata.
Siirre vaatii säännöllisen hyljinnänestolääkityksen.
– Vastustuskykyni olisi vielä alhaisempi, jos yleiskuntoni ei olisi keskimääräistä siirrokasta parempi. Arjessa en tunne olevani erilainen. Unta tosin tarvitsen enemmän kuin keskivertokansalainen.
IgA-nefropatia etenee yleensä hitaasti. Voi mennä parikymmentäkin vuotta, ennen kuin tarve veren koneelliseen puhdistamiseen kuona-aineista, eli dialyysiin, tulee. Koskenkorvalla siihen meni vain kolme. Sitten hän oli kolmesti viikossa viisi tuntia dialyysikoneessa.Usko parempaan huomiseen ei horjunut.
– Vain yksi ajanjakso, kyllä tästä selvitään, ajattelin.
Tuo jakso kesti vuoden. Sitten Koskenkorva sai ensimmäisen siirteensä. Se palveli kymmenkunta vuotta, kunnes alkoi hylkiä. Edessä oli uusi, kolme ja puoli vuotta kestänyt dialyysivaihe. Sen aikana Koskenkorva alkoi tosissaan haastaa itseään liikunnan saralla. Ja melkoisin tuloksin.
Vuonna 2016 elinsiirron saaneiden ja dialyysissä olevien EM-yleisurheilukisoista Vantaalta Koskenkorva kahmi 30–39-vuotiaiden sarjassa kolme kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Samana vuonna Koskenkorva oli osallistunut Finlandia-hiihtoon. Se oli vähälumisen talven vuoksi lyhennetty 42 kilometrin mittaiseksi. Mutta sekin riitti dialyysissä olevien maailmanennätykseen.
Urheilugaalassa 2017 Koskenkorva palkittiin Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n Vuoden Urheiluteko -palkinnolla, ja kuin todistaakseen palkinnon menneen oikeaan osoitteeseen hän hiihti runsas kuukausi gaalan jälkeen Oulussa 86 kilometriä pitkän Tervahiihdon.
Äskettäin Koskenkorva heitti SM-hallikisoissa keihästä ikäluokkansa uuteen Suomen ennätykseen.
– Kisojen jälkeen selvisi, että jo kahdesti leikatun olkapääni kiertäjäkalvosimesta ei ole juuri mitään jäljellä. Heitot on heitetty.
Koskenkorva edustaa Downtown 65 -nimistä vantaalaisseuraa. Numero seuran nimessä ei kerro perustamisvuotta, vaan tulee Rajatorpan postinumerosta.
Koskenkorva on Rajatorpasta lähtöisin ja on runsaat parikymmentä vuotta sitten perustetun seuran alkuperäisjäseniä. Alun perin DT 65 keskittyi palloilulajeihin, mutta jäsenistön ikääntyessä painotus on siirtynyt kestävyysurheilun puolelle.
– Seuran tarkoitus on eri tavoin edistää liikuntaa, kertoo Koskenkorva, joka ei vaivaa päätään ajatuksella, kuinka kauan nykyinen siirre kestää.
– Todennäköisesti – ja toivottavasti – joudun vielä joskus dialyysiin. Olenhan vielä nuori mies.
Matti Hannula