Joitakin päiviä Ilkka Vainio olisi valmis vaihtamaan elämästään pois, mutta taannoista Korsossa vietettyä maanantaita ei.
– Tunnelma siellä oli kerta kaikkiaan hieno ja ihmiset olivat innoissaan. Meidät otettiin todella hyvin ja lämpimästi vastaan, Vainio hehkuttaa tammikuista videontekopäiväänsä Korsossa.
Tilanne olikin poikkeuksellinen. Keväällä ulos tulevan albumin Pari päivää vaihtaisin pois -kappaleen videota varten artistilla oli mukana itselleen tilaama arkku.
– Se tulee aikanaan ihan oikeaan käyttöön, hän sanoo.
Videolla Vainio makaa peruslankusta höylätyssä arkussaan Korson kirkossa, mutta nousee sieltä ylös kättelemään ja halailemaan penkeissä istuvia.
Kirkkoherra Tuomas Antolan johdolla Vainio kuljetetaan kirkon läheiseen Sir Kippikseen.
– Porukka siellä ilahtui, kun minut kannettiin arkussa sisään, Vainio naurahtaa.
Videon loppuun on kuvattu mukana olleita korsolaisia pystyyn nostetun arkun edessä samalla kun vieressä rullaa osallistujien nimilista. Muillekin vantaalaisille tutuista kasvoista joukossa näkyy muun muassa kokoomuspoliitikko Tapani Mäkinen
Kimi Nordströmin ohjaamaa videota kuvattiin aamusta iltaan ja mukana oli kaikkiaan viitisenkymmentä korsolaista ja Vainion tuttua.
– Korso on jotenkin aito ja siksi hieno. Vähän niin kuin minäkin, karun komea, Vainio heittää.
– Tunsin itseni heti ihan korsolaiseksi.
Idea videoon oli Vainion, mutta kappale ei tällä kertaa ole, pientä säätöä lukuun ottamatta, sananikkarin omaa käsialaa, vaan sanat on tehnyt Janne Rintala, joka tunnetaan erityisesti Arttu Wiskarin monen hittibiisin säveltäjänä ja sanoittajana.
Kirkon valintaan Vainio kysyi neuvoa aiemmista yhteyksistä tutulta papilta Elina Jokipaltiolta, joka suositteli omaansa ja kehotti soittamaan kirkkoherralle.
– Kuultuani asiasta ensimmäiseksi tuli mieleen se, että Vainio tunnetaan kirkkomyönteisenä ihmisenä, joka on tehnyt satoja kirkkokonsertteja ja ollut aktiivisesti mukana myös yhteisvastuutempauksissa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että hän ei varmastikaan tarjoa meille kappaletta, joka ei kirkkoon sopisi, Tuomas Antola kertoo ensireaktiostaan.
Antola sai kappaleen myös etukäteen kuultavaksi.
– Laulu kertoo katoavaisuudesta ja kuolemasta. Se on itse asiassa hyvin vahvasti kirkon perussanomaa tukeva ja kertoo ikään kuin modernilla kielellä syntisen ihmisen jättäytymisestä armon varaan.
Kuolema on Antolan mukaan nyky-yhteiskunnassa edelleen tabu, jota piilotellaan, vaikka jokaisen ihmisen olisi hyvä ajatella ja käsitellä omaa kuolevaisuuttaan.
– Itse ajattelen, että kuolema on sellainen peili elämälle, että sitä vasten tarkasteltuna elämä tuntuu jotenkin paljon rikkaammalta, syvemmältä ja todemmalta.
Taidekirkkona Korson kirkko sopi Antolan mielestä oivallisesti musiikkivideon raameiksi.
– Meillähän on ollut ensimmäisinä Suomessa joulun aikaan alttaritaulukin, jossa käytetään liikkuvaa kuvaa. Taide on keino käsitellä asioita, myös vaikeita sellaisia, kuten kuolemaa.
– Syksyllä järjestämme viisi kertaa myös Kuolema-klubin, jossa on mahdollisuus tehdä itselleen tuhkauurna tai kutoa taivassukat. Joka klubilla on alustus kuolemaan liittyvästä teemasta, josta käsitöiden lomassa sitten keskustellaan.
Vainiolla on meneillään juhlavuosi. Hän täyttää 7. lokakuuta 60 vuotta. Sen kynnyksellä, perjantaina 2. lokakuuta, hän aikoo palata uudestaan Korson kirkkoon esittämään ”koko kansan kirkkokonsertin”.
Lukemattomia levyjä tuottanut mies on työstänyt myös toista omaa albumiaan, Viimeinen cd Arkku pääsee mukaan vielä toiseenkin levyyn liittyvään musiikkivideoon kappaleen Selvänä hautaan myötä.
Kuolevaisuus ja sen käsittely ei jäänyt vain musiikillisiksi teemoiksi, vaan kohtalo päätti ottaa miehestä mittaa myös konkreettisesti. Vainio sai alkuviikosta yllättäen kuulla sairastavansa paksusuolen syöpää. Avoimeen tapaansa hän toi asian saman tien julkisuuteen.
Vainio ei aio pelätä ikävänkaikuista syöpä-sanaa, vaan asennoituu siihen kuin mihin tahansa muuhunkin sairauteen.
– Nyt maaliskuussa on luvassa hiljaisempaa elämää ja joudun perumaan muutaman juhlavuoden keikkani. Huhtikuussa aion olla jo esiintymässä ja jatkaa kevään kuluessa levyntekoakin, hän linjaa tavoitteekseen.
– Levyn piti tulla ulos kesällä, mutta nyt julkaisu varmaankin jonkin verran siirtyy.
Vainio sanoo, että hänellä ei ole hätää ja hänen luottonsa "loistavaan hoitohenkilökuntaan" on kova.
– Minulla on erinomainen lääkäri ja olen hyvissä käsissä.
Luottoa riittää myös muuhun suuntaan. Taakse jääneistä railakkaista vuosista huolimatta Vainiolla on ollut pikkupojasta lähtien tapa, joka ei unohdu. Isoäitinsä opettamana hän rukoilee joka ilta.
– Olisihan se helvetin tylsää, jos ei mihinkään uskoisi.