LUKUKOIRA Pian 4-vuotias Hippu on työskennellyt syksystä asti lukukoirana Hakunilan ja Tikkurilan kirjastoissa.
Hakunilan kirjasto on hauska paikka, koska sinne ovat tervetulleita myös koirat. Tätä mieltä on beagletyttö Hippu, joka täyttää pian neljä vuotta.
Hippu vierailee Hakunilan kirjastossa kerran kuussa, sillä hänellä on erityinen tehtävä. Hippu on syyskuusta asti työskennellyt kirjastossa lukukoirana.
Hippu rakastaa lukutuokioita. Hän kertoo sen pienelle lukijalleen intensiivisellä katseellaan ja tarkalla kuuntelullaan. Jos tarinassa esiintyy sana herkku, ruoka, jänis tai kissa, Hippu valpastuu ja kuuntelee entistä tarkemmin.
Suomea äidinkielenään kuunteleva Hippu on kiinnostunut muistakin kielistä. Vaikka lukukoiran uraa on takana vasta muutama kuukausi, hän on jo kuunnellut sujuvasti muun muassa ruotsia, venäjää ja englantia. Kielellä ei ole väliä, sillä jokainen tarina on Hipusta kiinnostava. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Silloin tällöin Hippu kääriytyy lukijan jalkoihin. Päiväunille hän ei kuitenkaan ryhdy, ovathan työt kesken. Asiakasvastaanotto kestää kaksi tuntia ja yhdelle lapselle on varattu aikaa 15 minuuttia. Hippu on todennut sen sopivan mittaiseksi ajaksi itselleen ja lukijalle.
Hippu matkustaa kotoaan Simonkalliosta Hakunilaan bussilla, mutta vain osan matkasta. Loppumatka lenkkeillään, jotta vireystila on parhaimmillaan työkeikalla. Kirjastolle lukukoira saapuu hyvissä ajoin ja käy haistelemassa eri osastot. Ennen ensimmäistä lukijaa hän sonnustautuu työasuunsa, ruutukuosiseen pantaan ja punaiseen huiviin.
Lukuhetki tapahtuu rauhallisessa huoneessa. Emäntä on Hipun matkassa, ei kuuntelemassa ja arvioimassa, vain seuraamassa. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Hippua on moni halukas rapsuttamaan ja halaamaan heti kun hän saapuu kirjastoon.
Lempeä ja utelias Hippu jatkaa lukukoiran antoisassa tehtävässä isosiskon jalanjälkiä. Isosisko Typy oli tuttu karvakaveri Hakunilan ja Tikkurilan kirjastoissa. Typy ehti kuunnella reilun neljän vuoden aikana lukuisia tarinoita ja saada runsaasti rapsutuksia. Hippu perheineen menetti Typyn syyskuun lopussa.
Juuri ennen Typyn äkillistä menehtymistä, Hippu oli kokeillut isosiskon työtä. Työ oli tuntunut mieluisalta ja sujunut hienosti. Surullisen elämänkäänteen vuoksi Hippu peri Typyn työvuorot Tikkurilassa ja Hakunilassa. Siitä asti Hippu on hoitanut kunniatehtävää ylpeydellä ja saanut paljon helliä halauksia palkaksi.
Kun palkasta puhutaan, ei Hipun mukaan sovi unohtaa emännän, Marjut Karrin, antamaa namia. Kaksikolta kysytään usein mitä he saavat palkaksi.
– Hyvää mieltä. Olen kuullut, että Hipulle lukeminen on joidenkin lasten ainut harrastus, se kannustaa. Ja Hippu saa nameja, Karri kertoo.