NIMI Raakhel Lehtinen halusi, että elämä on helpompaa.
Raakhel Lehtinen, 27, tietää miltä tuntuu, kun oma nimi ei jotakuta miellytä. Hän muistaa vinoilevat katseet ja silmien pyörittelyt, kun kahvilassa työskennellessään paitaan kiinnitetyssä nimikyltissä luki vielä Olga.
– Jotkut, yleensä keski-ikäiset miehet, kysyivät suoraan olenko venäläinen. En tykännyt yhtään tavasta, jolla alistettiin, Lehtinen kertoo.
Vähintään yhtä hyvin Lehtisellä on mielessään aika, kun hän joutui selittelemään miksi hänen sukunimensä oli Lobanova.
– Olen pienestä pitäen saanut kuulla venäläisestä sukunimestäni. Venäläisyys on häirinnyt monia, siksi häpesin sitä todella paljon.
Havukoskella asuvan Lehtisen äiti on suomalainen ja isä venäläinen. Kaksikielinen Lehtinen on asunut koko elämänsä Suomessa, pääasiassa Vantaalla. Vielä yläasteella hänen nimensä oli Olga Lobanova.
Lehtinen kertoo vanhempiensa ymmärtäneen sukunimeen liittyvät haasteet ja he päättivät, että perheen kaikki neljä lasta vaihtavat sukunimen. Lapsista tuli Lehtisiä, joka juontaa äidin tyttönimestä.
Raakhel Lehtinen kokee, että nimen vaihtaminen on tehnyt hänestä lempeämmän. KUVA: Päivi Tuovinen
– Halusimme, että peruskoulun päättötodistukseen saamme uuden sukunimen. Kertaakaan nimenvaihdon jälkeen ei ole kysytty taustastani. Hain opiskelemaan ja sain kokea, että en ole ulkopuolinen, olen yksi kaikista.
Parikymppisenä Lehtinen päätti vaihtaa myös etunimensä.
– En kestänyt sitä taustani ihmettelyä.
Lehtinen marssi maistraattiin ja kirjoitti paperiin Raakhel, sen enempää ajattelematta.
– Mielestäni se on kaunis nimi. Nimi oli myös ollut äitini mielessä ennen kuin synnyin. Tykkään matkustella paljon ja nimi lausutaan ulkomailla kauniisti.
Lehtinen sanoo, että ivailu loppui heti.
– Nyt minua ei enää syrjitä nimeni vuoksi, vaikka en ole perisuomalaisen näköinen.