Skinheadeja, kyynelkaasua, palohälytys, viuhahtajia – 40-vuotiaan Velmun keikoilla on koettu kuumottavia tilanteita

Timo Itkonen ja Tommi Ouvinen seisovat Vernissassa ikimuistoisen valokuvataulun ääressä. Kuva on otettu kevään 1985 Vernissarockista, jossa Lapinlahden linnut olivat pääesiintyjänä. Johanna Erjonsalo

Tuomas Massinen

Vernissan käyttömestari ja miksaaja Timo Itkonen on nähnyt Velmun 40-vuotistaipaleen alusta alkaen. Vantaalainen Itkonen on yksi niistä musiikinharrastajista, jotka osallistuivat Vantaan elävän musiikin yhdistyksen perustamiskokoukseen 1978.

– Jossain vaiheessa oli kolme Velmua. Vantaalle se perustettiin ensin, joten Valkeakosken ja sen toisen kunnan yhdistysten piti vaihtaa nimeä, Itkonen naurahtaa.

Velmun tapahtumissa on koettu jänniä sattumuksia. Varsinkin Velmun päämajan Vernissan alkuvuosina sattui ja tapahtui.

– Miehen kaljatuoppi putosi parvelta mikseripöydälle 90-luvulla, kun hän kuvasi siellä luvatta Deke Dickersonin keikkaa. Laitteisto hajosi ja soitto loppui siihen. Korjaus maksoi 5 000 markkaa, Itkonen muistelee.

Sama keikka oli epäonninen muutenkin, sillä eräs nainen kaatui Dickersonin kaksikaulaisen kitaran päälle. Vaurioilta onneksi vältyttiin.

Raisulla 90-luvulla Itkonen joutui myös taltuttamaan lavalle hyökänneen skinheadin.

– 90-luvun alussa skinheadeja tuli Raptorin keikalle. Näin, kuinka skinhead meni lavalle ja otti mikrofoniständin aikomuksenaan lyödä sillä räppäriä. Juoksin lavalle kuin orava ja ehdin repäistä telineen kädestä ajoissa. Skinheadit saatiin sitten pidettyä aisoissa pienellä porukalla.

Vuodesta 1996 toiminnanjohtajana työskennellyt Tommi Ouvinen muistaa, että Vernissa ajautui myöhemminkin 90-luvulla poliittisten mielenilmauksien näyttämöksi. Äärioikeistolaiset tekivät Bitch Alertin keikalla natsitervehdyksiä. Joku taas suihkutti kyynelkaasua yhdellä punk-keikalla pääsiäisenä.

– Vernissassa oli täysi kaaos. Ei ole selvinnyt, kuka oli tekijä, Ouvinen kertoo.

Jossain vaiheessa oli kolme Velmua."

Vuosien varrella on koettu rutkasti myös hauskempia tilanteita. 2000-luvun ikimuistoinen "brankkari-episodi" hymyilyttää yhä Itkosta ja Ouvista.

– Yleisö odotti Radiopuhelimet-bändiä lavalle. Ullakolta tuli palohälytys. Ulkona soi sireeni, mutta se ei saliin kuulunut. Yhtäkkiä palomiehet ryntäsivät lavalle. Yleisö luuli, että se kuuluu showhun, ja taputti. Pian paljastui, etteivät palomiehet kuuluneet esitykseen ja kyseessä oli väärä hälytys, Ouvinen nauraa.

Salissa on nähty myös viuhahtajia.

– Kerran lavalle juoksi alastomia miehiä Vernissan saunaosastolta, Itkonen kertoo.

Velmun historia pursuaa ikimuistoisia tarinoita. Ouvisen mukaan tapaukset kuvaavat, että Velmulla "yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen".

Voittoa tavoittelemattoman Velmun toiminta on pyörinyt pitkälti vapaaehtoisten ja kaupungin tuen voimin. Aluksi klubi-iltoihin keskittynyt yhdistystoiminta on vähitellen laajentunut, monipuolistunut ja järjestäytynyt. Sukupolvetkin ovat vaihtuneet.

– On alettu pitää omia festareita ja soitonopetusta ja saatu lisää treenikämppiä ja uutta äänentoistotekniikkaa, Ouvinen listaa.

– Tulevaisuudessa voisimme yrittää perustaa jonkin uuden festarin, hän pohtii.

Tätä nykyä repertuaariin kuuluvat Koisorock, Louhela Jam ja muutamia pienempiä festivaaleja.

Velmu on pyrkinyt antamaan tilaa monenlaiselle musiikille. Erilaiset tyylit ovat hallinneet musiikkimaailmaa eri aikoina.

– 70–80-luvuilla proge, punk, uusi aalto ja rockabilly nostivat päätään, 2000-luvulla taas nähtiin reggaen esiinmarssi, Ouvinen kuvaa.

Yleisö luuli, että se kuuluu showhun, ja taputti."

Ikävä suuntaus on ollut se, ettei Velmu kykene enää palkkaamaan klubeille kovin usein Popedan tyyppisiä nimekkäitä bändejä keikkapalkkioiden nousun takia.

Vielä 90-luvun alussa Velmun keikoilla nähtiin usein Don Huonojen kaltaisia orkestereita. Kävipä myös Him ja Nightwish Vernissassa uransa alussa.

Toinen harmillinen asia on se, että kiinnostus yhdistyksiä kohtaan on yleisesti hiipunut. Myös jäsenmaksuttoman Velmun pääluku on pienentynyt: nyt jäseniä on noin 450, kun huippuvuosina luku oli 1 000. Ouvinen ei silti jaksa olla huolissaan.

– Kyllä nuoria liittyy yhä Velmuun. Nyt jäseninä on paljon etenkin metallimusiikin ystäviä.

Ouvinen luottaa Velmun tulevaisuuteen, koska sen nykyhallituksella on aikaansaava ote. Aina näin ei ole ollut.

– Yhdistyksellä on ollut passiivisiakin hallituksia, jolloin jonkun aktiivin on pitänyt paiskia hommia muidenkin edestä.

Ouvinen jakaa kiitoksia tuesta myös Vernissan nykyiselle johtajalle Vesa Peipiselle

Ouvinen pitää hyvänä sitä, että Vantaan ikiaikainen itä–länsi-vastakkainasettelu on vähentynyt Velmun ja musiikkitoiminnan vinkkelistä.

– Itä ja länsi ovat lähentyneet tosi paljon. Hallituksessa on nyt kolme länsivantaalaista, kun kymmenen vuotta sitten luku oli yksi.

Sekä Velmu että Itkonen juhlivat tänä vuonna pyöreitä vuosia: Velmu täytti 40 vuotta syyskuussa ja Itkonen saavuttaa 60 vuoden rajapyykin marraskuussa.

Juhlat pidetään Vernissassa 16. marraskuuta teemalla "Velmu plus Timppa 100 lasissa". Esiintyjinä ovat ainakin talon bändi, Maarit ja Sami Hurmerinta, Shiraz Lane, Rebound, Skin & Bones ja Itkonen itse.

Merkkipaalut

1978: Simo Kämppi, Hannele Lilja ja joukko muita musiikinharrastajia perustivat Vantaan elävän musiikin yhdistys Velmu ry:n 28.9. Leinikkitien tiloissa. Tarkoituksenaoli lisätä keikkamahdollisuuksia. Kokouspaikallatoimii nyt Hiekkaharjun nuorisotila.

1978: Ensimmäinen klubi pidettiin Calypsossa 5.11. Tapahtumaa tähditti Dave Lindholm.

1981: Yhdistys sai käyttöönsä oman toimitalon, Koisotie 4:n "Velmu-talon".

1983: Velmun ensimmäinen palkattu toiminnanjohtaja Eero Lehtinen aloitti työnsä.

1984: Yhdistys ryhtyi tekemään festivaalimatkoja mm. Tanskan Roskildeen ja käynnisti soitonopetustoiminnan.

1985: Vantaalaisnuoret valtasivat Tikkurilassa kosken rannalla seisovan entisen vernissakeittämön. Tästä alkoivat Vernissarock-tapahtumat.

1990: Vernissa otettiin käyttöön ja Velmu-klubit siirtyivät hiljalleen sinne.

1996: Tommi Ouvinen tuli Velmun toiminnanjohtajaksi.

1997: Ensimmäinen Koisorock toteutettiin.

1990-luvun loppupuoli: Soitonopetustoiminta laajeni käsittämään myös mm. laulun, pianon ja viulun.

2000-luvun alkupuoli: Toiminnassa sukupolvenvaihdosta. Velmun festivaalitarjonta laajeni mm. Vernissa Reggae Festivalilla.

2000-luvun loppupuoli: Velmu sai hankittua omat kunnolliset äänentoistolaitteet, minkä ansiosta esimerkiksi Pormestarissa voitiin jälleen pitää klubi-iltoja.

2015: Louhela Jamin vetovastuu siirtyi Velmu ry:lle.

2017: Toiminta uudessa "Ranch Rusakko" -harjoitustilakompleksissa alkoi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.