Kehä III:sta kirjan kirjottanut rakentaisi valtaväylän kahdesta kohtaa toisin

TIE Valtaväylän historiassa on uudistuksia ja muutostöitä sumpuksi asti.

Vantaankosken kohdalla Kehä III:n yli kulkeva silta on tietokirjailija Jussi Iltaselle tuttu paikka. Sillalla ei ole kulkijoita, mutta meteli on iltapäivällä melkoinen. Alla vilahtavat autot ja yllä lentävät lentokoneet. Meteli on melkoinen. Päivi Tuovinen

Tiina Örn

Jos Kehä III:n ruuhkissa istuminen on tuttua, tässä vinkki: ajankulukseen voi pohtia Kehä III:n historiaa ja tien suunnittelun onnistumista.

Olisiko väylä pitänyt sijoittaa toisaalle? Mitä Kehä III:n ympärille rakennettujen yrityskeskittymien tilalla olisi, jos Kehä III ei kulkisi nykyisellä paikallaan? Jos poikittaisliikenne kulkisi vain Kehä I:llä, millainen kaaos siellä olisi?

Helsingin ohikulkutien, nykyisen Kehä III:n, suunnittelu alkoi jo 50-luvulla. Kokonaisuudessaan tie valmistui vuonna 1968, tasan 50 vuotta sitten.

Valtaväylä ja susiraja – Kehä III 50 vuotta -kirjan kirjoittanut Jussi Iltanen kuvaa Kehä III:a uudistumiskykyiseksi viisikymppiseksi. Muutosvalmius on hyvä piirre keski-ikäisessä, mutta Kehä III:n kohdalla siinä on myös nurja puolensa. Uudistuminen on tarkoittanut alituisia tietöitä.

– Juuri tällä hetkellä Kehä III:lla ei poikkeuksellisesti ole isoja rakennustöitä, mutta suunnitelmissa on Martinlaakson ja Hämeenkylän välisen osuuden parantaminen, toteaa Iltanen.

Vaikka Kehä III:a on jatkuvasti paranneltu, Iltanen ei moittisi suunnittelijoita. Aika järsii tietä ja muutoksia on jouduttu tekemään liikennemäärien kasvaessa ja vaatimusten lisääntyessä.

– Kirjaa tehdessäni yllätyin siitä, miten nopeasti maailma muuttui muutamassa vuodessa tietä rakennettaessa. Tehdyt ratkaisut olivat oikeastaan vanhoja jo valmistuessaan.

Yksi uudistuksista ovat eritasoliittymät. Ennen niiden rakentamista risteyksiin tehtiin liikennevaloja ja Kehä III:n ylle rakennettiin kevyenliikenteen siltoja. Yksi silloista tuli Hakunilan-Vaaralan-risteykseen, joka oli osoittautunut jalankulkijoille hyvin vaaralliseksi. Risteyksessä kuoli 1970-luvun alkupuolella kuusi lasta ja loukkaantui useita.

Uudistukset eivät ole juurikaan muuttaneet väylän sijaintia. Iltanen pohtii Kehä III:n paikkaa Helsingin pitäjän kirkonkylän ja Vantaankosken kohdalla.

– Helsingin pitäjän kirkonkylästä jäi kaksi maatilaa rampin alle. Talot olivat pitkään keskellä eritasoliittymää. Osa jäljellä olevista Kirkonkylän vanhoista taloista on lähellä Kehä III:a. Tie olisi voitu siinä kohtaa rakentaa vähän kauemmaksi. Sama tilanne on Vantaankosken koskimaiseman kohdalla.

Kirjan nimessä muistutetaan Kehä III:n maineesta tiiviin kaupungin ja maaseudun välisenä susirajana.

– Joidenkin mielestä susiraja on Kehä III, mutta joku sanoo rajan kulkevan jossain kohtaa Töölöä tai siellä, minne ei pääse raitiovaunulla, hymyilee Iltanen.

Tai sitten rajan voi vetää paljon kauemmaksi pohjoiseen – jopa Keski-Suomeen. Vakavasti ottaen, Kehä III:n nimeäminen tiiviin kaupungin ja muun Suomen rajaksi ei ole perusteita. Ei ainakaan enää.

– Kehä III:n sisäpuolellakin on länsiosassa maaseutua. Toisaalta taas esimerkiksi Tikkurilan kohdalla Kehä III:n pohjoispuolella on tiivistä kaupunkia aina Korsoon asti, jopa Keravalle, toteaa tietokirjailija Iltanen.

Soratiestä valtaväyläksi

Helsingin ohikulkutieksi nimetty väylä valmistui useassa osassa vuosien 1965–1968 aikana.

Helsingin ohikulkutien viimeinen osuus (Kauklahti-Jorvas) avattiin liikenteelle syyskuussa 1968.

Kehä III on yksi Suomen vilkkaimmista teistä. Sillä kulkee jopa 70 000 autoa vuorokaudessa.

Kommentoi

Mainos: Lauri Kaira

Blogi: Mitä Sote-uudistus muuttaa Vantaalla?

| Päivitetty

Mainos: Tuukka Saimén

Talous ensin

| Päivitetty

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut