Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Viinan myyntiä, ryöstöjä, petoksia... Korson ex-konnien rikollinen elämä koottiin kirjaksi

ELÄMÄT Hurjien vantaalaisten "ura" alkoi jo teini-ikäisenä.

Naiset jätettiin rauhaan ja ketään ei tapettu. Siinä Rauno "Rauski" Lehmusvyöryn, 68, kiteytys korsolaisen kaveriporukan rikollisesta elämästä vuodesta 1965 aina 1980-luvun alkuun saakka. Mutta kaikkea muuta Lehmusvyöry kumppaneineen sitten tekikin: pimeän viinan myyntiä, ryöstöjä, petoksia, pahoinpitelyjä, varkauksia, kiristystä, paritusta.

Korson konnat muistelevat nyt hurjia vuosiaan Ansu Kivekkään kirjoittamassa haastattelukirjassa, Korson kriminaalit, jonka julkaisua juhlitaan 15. syyskuuta.

Korson kriminaalien ydinjoukkoon kuului aikoinaan noin 25 nuorta. Heistä yhdeksän avautuu kirjassa. Osa on jo kuollut.

Mulla oli ihan hyvä koti. Synnyin vain väärän puun alla."

Lehmusvyöryn elämä lähti rikoksenpolulle jo varhain. Hän joutui kadulle 14-vuotiaana, kun sukset menivät ristiin isän kanssa. Isä pahoinpiteli äitiä kunnes lopulta Rauski meni väliin ja isä sai selkäänsä. Siinä oli tulla ruumiita, mutta Rauski pääsi karkuun.

Hänellä ei ollut paikkaa, mihin mennä ja ensimmäiset yönsä hän nukkui Leppäkorven uimakopissa, sitten kavereiden luona. Lehmusvyöry kävi koulua vieläpä hyvin arvosanoin, mutta ei uskaltanut kertoa olevansa koditon. Jos se olisi tiedetty koulussa, hän olisi joutunut poikakotiin.

Kaveriporukan rikolliset puuhat alkoivat teini-ikäisenä viinan myynnillä. Myytävää piti hankkia täysi-ikäisten avulla ja Alkoja piti kiertää pitkin Uuttamaata, koska alkoholia sai rajoitetusti.

Näpistelyillä rikollisen uransa aloittaneella Kari "Ruti" Rautiolla, 63, oli aivan erilainen tausta kuin Lehmusvyöryllä.

– Mulla oli ihan hyvä koti. Synnyin vain väärän puun alla.

Kun nuorukaiset saivat omaa rahaa ja himo makeaan elämään vain kasvoi. Bisneksiä piti laajentaa ja mukaan tuli myös väkivaltaa.

Poliisien kanssa otettiin yhteen jatkuvasti. Monesti syntyi käsirysyjä Korsossa, ja kun jengiläiset vietiin putkaan, poliisi pamputti oikein kunnolla, miehet kertovat. Sipoossa Lehmusvyöry yritti varastaa poliisiauton ja ajoi sen seinään. Myös siitä tuli selkään.

Rautio oli lyhyissä työsuhteissa rakennuksilla ja kartotti samalla, mitä varastettavaa sieltä löytyy. Varastettu tavara meni liigan kautta myyntiin ja monesti Rautiolla oli lista valmiina, mitä asiakkaat tarvitsivat. Tuusulan Maantiekylän postin Rautio ryösti katkaistulla haulikolla.

Hiekkaharjulaisesta pankista korsolaisnuoret kiristivät vekseleitä, ja shekkivihkoja käytettiin surutta rahan hankkimiseen.

Kirja on pitänyt mut hengissä."

Rikollisliigalla meni lujaa ja rahaa riitti jenkkiautoihin. Myös alkoholia kului rutkasti, paitsi Mannella, joka oli liigan epävirallinen pomo, johtohahmo. Manne ei esiinny kirjassa omalla nimellään.

Kun miehet kertaavat menneitä, tarinat kuulostavat melkein liian uskomattomilta. Mutta Kivekäs on tarkistanut monta tarinaa. Rikoksista löytyi paljon lehtileikkeitä.

Lehmusvyöry joutui ensimmäistä kertaa vankilaan Katajanokalle jo 16-vuotiaana poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Hän on istunut rikoksistaan kaikkiaan yhdeksän vuotta ja Rautio runsaat viisi vuotta. He ovat olleet Sörkän vankilassa kerran jopa samassa sellissä.

Edelleen Korsossa asuva Lehmusvyöry on nykyisin eläkkeellä rakennusfirman yrittäjän hommista.

– Kirja on pitänyt mut hengissä, sanoo keuhkoahtaumatautia sairastava Lehmusvyöry.

Hämeenlinnassa asuva Rautio tekee rakennustöitä. Miehet sanovat, että he eivät kadu mitään.