Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Taiteilija pestasi karhun mehiläishoitajaksi – Harri Larjosto kuvaa mehiläisdokumenttia mustan huumorin twistillä

TAIDE Vantaalainen taiteilija Harri Larjosto alkoi harrastaa mehiläishoitoa.Taidettahan siitäkin syntyi.

Taiteilija Harri Larjoston kesässä on tänä vuonna yksi päätähti. Tai oikeammin niitä on tuhansittain ja ne asuvat Larjostojen mökkitontilla Kiskossa ahertaen siellä raivoisasti.

Taiteilija innostui harrastamaan mehiläishoitoa pari vuotta sitten Vantaan Aikuisopiston kurssilla ja hommasi mökille pesän. Nyt niitä on kolme, ja niistä yhden asukit päätyvät ensi keväänä Ylelle valmistuvaan Mehiläishoito-nimiseen dokumenttielokuvaan.

Perinteinen dokumentti noin puolen tunnin mittainen leffa ei kuitenkaan ole. Siinä kun mehiläishoitajana häärii karhu, jolle kuuluu myös dokumentin ainoa puheääni.

– Kaikki mitä kerrotaan on totisinta totta, mutta sitten siinä on tuo karhu, joka puhuu ja jonka ainoa motiivi mehiläisistä huolehtimiseen on saada niistä hunajaa, Larjosto hekottelee asetelmaa. Siinä on hänen taiteilijakatsannolleen ominaista huumoria.

Mehiläisillä on pölyttäjinä suuri merkitys muulle luonnolle ja sitä kautta myös ihmisen hyvinvoinnille. Kaiken kukkuraksi ne tuottavat haluttua, pörssinoteerattua ainetta, jota bisneksen tuoksinassa jopa väärennetään siirapilla jatkaen.

Karhu, eli ihminen, käyttää mehiläistä, mutta mehiläinenkin tarvitsee karhua.

– Mehiläinenhän ei Suomen luonnossa ilman ihmistä pärjää. Jos tarhaus lopetettaisiin kuin seinään, parin kolmen vuoden päästä meillä olisi jäljellä vain erakkomehiläisiä, Larjosto toteaa.

Ympäristöasiat kolahtivat taiteilijaan 1970-luvulla.

– Nuorena olin kauhean fundamentalistinen ja yritin karsia elämästä kaiken, jonka saattoi ajatella vaikuttavan vahingollisesti. Siten ankeutin oman ja muiden elämää, joka oli sellaista jatkuvaa taistelua ja vääntöä. Tällaisesta olen sittemmin vapauttanut itseni, mutta seuraan kyllä edelleen ympäristöön liittyviä asioita ja yritän tehdä järkeviä valintoja, hän linjaa.

Turkkia pitää vielä vähän takkuunnuttaa."

Karhun kamppeet, tumma turkki ja pää, nököttävät Larjoston kotiin rakennetussa työhuoneessa Hämevaarassa. Niihin sonnustautuu hän itse tai mahdollisesti joku avustaja, mutta karhun puheet jätetään näyttelijälle.

– Turkkia pitää vielä vähän takkuunnuttaa aidomman näköiseksi, taiteilija tuumii.

– Karhu tuli kuvioon siksi, että se on Itä-Suomessa romahduttanut mehiläisten hoidon päästyään hunajan makuun. 20–30 vuotta sitten karhut eivät juurikaan välittäneet mehiläistarhoista, mutta tarhurien mukaan tilanne muuttui luontokuvaajien innostuttua läiskimään puiden runkoihin hunajaa saadakseen takajaloilleen nousevista, puita halaavista karhuista hienoja kuvia, Larjosto kertoo.

– Nykyään karhutuhojen ehkäisemiseksi on vedettävä tarhan ympärille tuplakierros sähköpaimenta, tai sitten pidettävä pesiä metallisessa kontissa, johon on tehty rälläkällä mehiläisille kulkuaukko.

Laitoin pesän alle pumpattavan moottoripyörän nostimen."

Larjostolla ei mehiläishoidon kurssille mennessään ollut mitään aiheeseen liittyviä taiteellisia aikomuksia.

– Mutta kun on taiteilija, niin kaikesta ympärillään olevasta imee koko ajan vaikutteita.

Mehiläisyhdyskunnan järjestelmän hienouksissa ja mehiläisten käyttäytymisessä riittää hänen mukaansa katseltavaa ja opittavaa loputtomiin.

– Dokkariin tuleekin tietoa muun muassa mehiläisten joukkoälystä, siitä kuinka ne välittävät tietoa erilaisilla äänillä ja feromoneilla niin, että jopa kymmenistätuhansista mehiläisistä koostuva yhdyskunta on kuin yksi tietoinen orgaani.

Taiteilijalla on edessään vielä monta sessiota haastavassa kuvausasennossa mehiläispesän äärellä. Ratkaisu ergonomian parantamiseksi kuitenkin löytyi.

– Laitoin pesän alle pumpattavan moottoripyörän nostimen.

Mehiläisten tauoton kuhina, jossa tapahtuu ihmissilmän havaintokyvyn ylittäviä asioita sekunnin murto-osassa, tuo kuvaamiseen rutkasti teknisiä pulmia ja on teettänyt mittavia etukäteisvalmisteluja.

– Kuvatessa pääsee kohteista noin viiden sentin päähän, jolloin kameran terävyysalue on vain viitisen millimetriä. Hukkamateriaalia syntyy aivan käsittämätön määrä.

Paitsi sateella. Silloin ei synny mitään, koska mehiläiset eivät lennä.

– Ne ottavat vain relaa ja syövät niin sanotusti kuormasta, Larjosto hymähtää.

– Ja karhua pännii.