Sokea Heidi löysi harrastuksesta uuden maailman – "Tästä ei ole enää paluuta"

LUONTO Korsolaisella lintuharrastajalla olisi intoa lähteä metsäretkille, mutta retkikavereista on pulaa.

Opaskoira Otto on tärkeä kaveri myös lintuharrastuksessa. Suuntaavan ”peilin” mikrofoneineen Koivunen hankki huomatessaan, että harrastus on tullut jäädäkseen. Päivi Tuovinen

Tiina Örn

Korsolainen Heidi Koivunen on intohimoinen lintujen tarkkailija. Tallessa on noin 80 eri lajin ääntä. On soidinlaulua, yhteysääntä ja varoitusääntä.

Koivunen havainnoi lintuja äänittämällä niiden laulua. Hän ei käytä kaukoputkea tai ota valokuvia. Siihen on syynsä: Koivunen on sokea – hän ei näe edes valoa.

Nyt tunnistan ainakin 50 eri lajia. Se on koukuttavaa."

Näkövammaisuus tuo harrastukseen omat pohtimisen aiheensa. Yksi niistä on puute retkikavereista. Moni lähtee oppaaksi ja kaveriksi kerran, mutta se jää siihen.

– Ehkä vauhtini on liian hidas tai sitten heille riittää se, että näkevät kerran, miten sokea pärjää metsässä, sanoo Koivunen hyväntahtoinen virne kasvoillaan.

Tärkeimmät kumppanit harrastuksessa ovatkin Otto-opaskoira ja suuntaava mikrofoni.

Pari vuotta sitten alkanut harrastus on avannut hierojana ja koirahierojana työskentelevälle Koivuselle kokonaan uuden maailman, joka on vienyt mukanaan.

– Ei tästä ole enää paluuta! huudahtaa Koivunen.

– Aiemmin keväällä mökille mennessäni ajattelin, että pihapiirissä laulaa peippoja ja tiaisia. Nyt tunnistan ainakin 50 eri lajia. Se on koukuttavaa.

Mäntsälässä sijaitsevan mökin pihapiirin lisäksi mieluinen äänityspaikka on Helsingin Vanhankaupunginlahti. Kaupunkialueiden liepeillä äänittämisessä vaaditaan kärsivällisyyttä.

– Juuri kun olen saamassa jonkin äänen talteen, niin jossain lähellä ajaa rekka tai tallenteelle tulee muita liikenteenääniä. Ihmisten puhetta en halua tallenteelle, se olisi salakuuntelua. Myös tuuli on otettava huomioon.

Koivunen eiarvota äänitteitä sen perusteella, mikä linnuista on harvinaisin. Pari erityistä hän kuitenkin mainitsee: rastaskerttusen ja pensassirkkalinnun.

Koivunen on ollut mukana myös näkevien linturetkillä.

– Kaukoputkella voi nähdä linnun kahden kilometrin päästä, se hämmästyttää. Minun on oltava äänittääkseni melko lähellä.

Lajinmäärityksessä suurimpana apuna ovat erilaiset sosiaalisen median kanavat.

– Muut laittavat erilaisiin ryhmiin kuvia, mutta minä laitan sinne ääntä ja kysyn, mistä lajista on kysymys. Joskus vastaajat ovat erimielisiä siitä, mikä laji on kyseessä.

Koivunen pitää myös lintuaiheista blogia. Blogin päivittäminen on jäänyt viime aikoina vähiin samasta syystä kuin retket pidemmälle.

– Tarvitsen siihen apua ja aiemmin minua auttanut kaverini on ollut kiireinen.

Heidi Koivusen blogin osoite on: http://100kielenlaulu.blogspot.com/

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.