Lähiöt eivät ole enää ihmisten säilytyspaikkoja – "Meillä on sukupolvi, jonka juuret ovat syvällä lähiöissä"

ASUMINEN Ihmiset kaipaavat lapsuutensa lähiöihin, tietää kaupunkitutkija.

Linnut laulavat ja nainen hörppii kahvia pahvimukista. Ympärillä on loputtomalta tuntuva vehreys. Pihakalusteet jäävät kukkaloiston varjoon.

Ei olla pitsihuvilan pihalla Hangossa, ei kartanopuutarhassa Etelä-Ranskassa, vaan Hakunilassa. Keskellä vantaalaislähiön rauhaa.

Hakunilassa vehreyden takaa kurkistavat betonitalot, jotka puhuvat 70-luvun rakentamisen kieltä. Talot viestivät ajasta, jolloin Etelä-Suomeen nousi lähiöitä tiuhaan tahtiin.

– 70-luku oli bulkkirakentamisen aikaa. Silloin suuri määrä ihmisiä muutti maalta kaupunkeihin. Heille piti rakentaa nopeasti asunnot, kuvaa kaupunkimaantieteen tutkija Venla Bernelius

Lähiöt tehtiin kerralla valmiiksi. Niillä ei ollut historiaa. Ja se näkyi.

–Monissa lähiöissä oli paljon sosiaalisia ongelmia. Ihmiset olivat juurettomia. Vaikka osa alueista oli suosittuja, osa leimautui ihmisten säilytyspaikoiksi.

Vaikka noista ajoista on jo kymmeniä vuosia aikaa, lähiöiden kurja maine pysyy. Aistittavissa on viimein muutosta.

–Ilmassa on lähiöromantiikkaa. Ihmiset kaipaavat lapsuutensa lähiöihin, tietää Bernelius.

Tänä päivänä lähiöissä asuu ihmisiä jo kolmannessa sukupolvessa. Lähiöt eivät ole enää juurettomuuden tyyssijoja. Niistä on tullut kotipaikkoja, joiden tarina on osa perheiden ja sukujen historiaa.

Syyskuussa Helsingissä järjestettävän Lähiöfest2017-tapahtuman vastaava tuottaja Katja Lindroos kommentoi lähiöiden olevan mielenkiintoisia asuinalueita: Ulkopuoliset näkevät ne usein hyvin erilaisina kuin asukkaat.

–Asukkaat arvostavat lähiöiden luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta, kun taas ulkopuoliset saattavat pitää lähiöitä melkein päinvastaisina paikkoina.

Monet lähiöihin muuttavat ovat paluumuuttajia. Se ei Lindroosin mielestä ole mikään ihme.

–Paikat, joissa on kasvanut, tuntuvat luontevilta paikoilta myöhemminkin. Meillä on nyt kaupungeissa ensimmäiset sukupolvet, joiden juuret ovat hyvin syvällä lähiöissä. Minun ja monen muun mummola oli lähiössä. Lähiöt ovat osa identiteettiäni.

Lähiöissä asuvien ajatuksia on kartoitettu monissa tutkimuksissa. Bernelius ynnää tutkimusten tuloksia:

– Lähiöissä arvostetaan erityisesti luontoa ja väljyyttä, mahdollisuutta käydä kävelyillä. Monessa suomalaisessa lähiössä on hyvät palvelut ja liikenneyhteydet.

Bernelius tuntee myös rujonkaunis lähiöelämä -ilmiön. Ilmiön, joka muuttaa rouhean betoniviidakon trendikkääksi ympäristöksi. Rumuuden estetiikka ei välttämättä kuitenkaan miellytä loputtomiin.

–Betoninen seinä tägeineen voi näyttää hyvältä räppärin levyn kannessa, mutta haluaako räppäri asua sen betoniseinän vieressä? kysyy Bernelius.

Tutkimusten mukaan lähiöissäkin arvostetaan kauneutta ja siisteyttä.

–Ruma ympäristö ei palvele ketään, sanoo Bernelius.

– Hakunilassa on valoa ja tilaa, kuvaaArja Mononenja heilauttaa kättään laajassa kaaressa merkiksi siitä, kuinka korkealla taivas on.

46 vuotta Hakunilassa asunut Mononen on oikeassa. Haku-pubin terassilla aurinko paistaa pilvien välistä, vaikka sataa. Taivas näyttää laajalta ja avoimelta. Korkeat kerrostalot eivät tuki valolta tietä.

Mononen selittää alueen valoisuuden johtuvan siitä, että Hakunila on rakennettu mäen päälle. Valon lisäksi hän pitää alueen luonnosta ja toivoo, ettei kartanon lähelle rakenneta ja pilata koko tienoota.

Monosen kaimaArja Sahopitää lähiön vahvuutena luonnon lisäksi mukavia asukkaita.

– Täällä ihmiset tuntevat toisensa ja puhuvat toisilleen.

Kahden Arjankanssa turisemaan tullutHeikki ”Hasu” Hakalininmielestä parasta Hakunilassa on puusto.

–Ikkunastani näkyy puita. Luonto on lähellä, ja se on mulle tärkeää, kun olen maalta kotoisin. Aiemmin kävin paljon hiihtämässä. Täällä on hienot hiihtoladut, kertoo samassa talossa Hakunilassa 30 vuotta asunut Hakalin.

Joillekin Hakunilaon rakkauden koti. Toisensa siellä ovat löytäneet muun muassaOili LaaksonenjaPentti Heiskanen

Seurustelemaan pari ryhtyi vasta muutama vuosi sitten, mutta heillä molemmilla on takanaan pitkä suhde Hakunilan kanssa.

Laaksonen muutti uuteen taloon Hakunilaan vuonna 1974.

–Olimme aiemmin asuneet pienessä asunnossa. Hakunilan kodissa oli kolme huonetta ja keittiö. Se oli ihana, aivan kuin kuninkaanlinna! huudahtaa Laaksonen.

Pentti Heiskanen muutti vuonna 1976 pari vuotta aiemmin valmistuneeseen hakunilalaiseen kerrostaloon. Asunnon sai Hakunilasta suhteessa halvemmalla kuin muualta.

Laaksonen ja Heiskanen eivät suostu käyttämään kotipaikastaan hienoja ylisanoja. He eivät keksi myöskään erityistä aihetta valittamiseen.

Pariskunta miettiikauan vastausta kysymykseen: Minne he haluaisivat Hakunilasta muuttaa? Viimein Laaksonen toteaa:

–Tuo on vaikea kysymys. Minne sitä täältä menisi?

Poimintoja Vantaan lähiöhistoriasta

Hakunilan kerrostalolähiö syntyi 1970-luvulla.

Myös Havukosken asuinalue rakennettiin 1970-luvulla.

Kaivoksela on Vantaan vanhin lähiö. Lähiön rakentaminen alkoi vuonna 1961.

Korson suuralueella sijaitsevan Mikkola rakennettiin vuosina 1969–1974.

Länsi-Vantaan keskukseksi mielletty Myyrmäki sai kaupunkimaisen ilmeensä 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla. Louhela rakennettiin 1960-luvulla ja muu osa Myyrmäestä 1970-luvulla.

Martinlaakson ensimmäiset kerrostalot rakennettiin 1968–1975.

Lähde: Vantaa alueittain 2015, Vantaan kaupunki, tietopalveluyksikkö 2016

Lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut