Urheilu: Koronapandemian hellitettyä on uhkana, ettei työttömiksi joutuneilla vanhemmilla ole enää varaa kustantaa lastensa harrastuksia.
Vantaalainen Marianne Miettinen, 44, työskentelee Palloliitossa tyttöjen huippujalkapallopäällikkönä. Hänen vastuualueenaan on nuorten maajoukkueiden valmennuksen, toimintatapojen ja pelillisten osa-alueiden kehitystyö ja toteutus, talenttivalmennuksen johtaminen ja kehitystyö sekä yhteistyö Kansallisen liigan seurojen kanssa.
– Tämä vuosi on ensimmäinen sitten vuoden 1996, kun en itse valmenna, Miettinen toteaa takanaan lähes neljännesvuosisata sekä seurajoukkueiden että tyttömaajoukkueiden valmennustehtäviä.
– Tämänhetkinen toimenkuvani on järkevä kokonaisuus, johon ei muuta mahtuisikaan.
Koronapandemian vaikutus Miettisen työhön on tietenkin suuri, kun kaikki kisat, yksittäiset maaottelutapahtumat, alueturnaukset ja ottelut on siirretty tai kokonaan peruttu.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ollut reilusti yli sata päivää vuodesta reissussa. Nyt teen töitä kotona. Johdan useita prosesseja, muun muassa pelaajakoulutuslinjauksen päivitystä. Ne työt eivät ole pysähdyksissä, sanoo Miettinen, jolla olisi ollut kesällä jo kolmannet miesten arvokisat asiantuntijana Ylen EM-studiossa.
Eniten harmissaan Miettinen on 2001 syntyneiden tyttöjen maajoukkueesta, joka toissa vuonna pelasi ikäluokkansa EM- ja MM-kisoissa. Joukkue, jossa on monta pelaajaa Tikkurilan Palloseurasta, ehti pelata viime syksynä mainiot alkukarsinnat ja olisi tosissaan taistellut EM-kisapaikasta ja kisoissa jopa mitaleista. Mutta ne kekkerit on kokonaan peruttu.
– Onneksi heillä jo on pelaajapolun kannalta tärkeitä lopputurnauskokemuksia.
Seurat ovat nyt pahassa ahdingossa. Se on myös Miettisen suurin huoli.
– Autamme niin paljon kuin pystymme. Kaikki seuraihmiset ovat meille todella tärkeitä.
Hän näkee koronapandemiassa jotakin positiivistakin:
– Pelaajilla on nyt aikaa kehittää fyysisiä ominaisuuksiaan, kun ei tarvitse pelätä ottelurytmin kuormittavuutta. Toki jalkapalloilijoiden pitää päästä pelaamaan, mutta urheilun aika tulee sitten joskus. Nyt on tärkeintä pysyä terveenä.
Koronapandemian hellitettyä on uhkana, ettei työttömiksi joutuneilla vanhemmilla ole enää varaa kustantaa lastensa harrastuksia.
– On oltava erilaisia tukimuotoja. Toivon, että yhteiskunta löytää jostain rahaa liikunnalle ja urheilullekin, Miettinen sanoo.
– Vastuu lasten liikunnasta on ollut tapana sysätä seuroille. Nyt perheillä olisi loistava mahdollisuus muuttaa toimintatapojaan, varsinkin kun lapset muutenkin viettävät paljon enemmän ajastaan muualla kuin ohjatuissa harjoituksissa, Miettinen muistuttaa.
Miettinen on asunut 4-vuotiaasta asti aina Vantaalla, lukuun ottamatta muutamaa ulkomaankomennusta. Tätä nykyä hänen tukikohtansa on Simonkalliossa.
– Pidän itseäni enemmän tikkurilalaisena kuin vantaalaisena. Vantaalaisuus on minulle liian iso käsite, Miettinen naurahtaa.
– Tikkurilan kyläyhteisömäisyys viehättää, ja suotuisilla liikennevaloilla vain seitsemän ja puoli minuuttia lentoaseman kakkosterminaalin matkalaukkuhihnalta kotiovelle on minulle iso bonus.
Möskärin alueen tarjoamat kuntoilumahdollisuudetkin ovat Miettiselle tärkeitä.
– Varsinkin nyt, kun elämä on eristäytynyttä, käyn joka päivä luonnossa liikkumassa.