"Kato toi mummokin pelaa" – Vantaan Pokemon-mummo on ylpeä tittelistään

PELI Hämeenkyläläinen Pirjo Roininen on kävellyt satoja kilometrejä Pokémon Go -pelin ansiosta.

- Kotona saatan vielä transfeerata professorille ja saan candyn ja arvioida kannattaako evolvata, Pirjo Roininen kertoo. Marika Lumme

Marika Lumme

– Otin pallot justiinsa tästä pokestopilta. Rapuja en huoli, koska en tarvitse niitä. Kun lähdin kotoa, niin sain tonttulakillisen Pikachun! iloitsee Pirjo Roininen

Tapaamme Hämeenkylän kirkon pihamaalla 67-vuotiaan Roinisen kanssa. Treffipaikan syy on juurikin pokestoppi. Roininen tarkkailee puhelintaan.

–Olen tällä hetkellä levelillä 26 ja minulla on 123 erilaista Pokémonia. Kun pääsin yli sadan, peli vaikeutui huomattavasti, hän selvittää.

Hämeenkylässä asuva Roininen on lenkkeillyt Pokémon Go -peliä pelaten heinäkuusta lähtien, heti kun peli tuli Suomen markkinoille.

– Lapsenlapseni, 10-vuotias Joonatan, opasti minut pelissä alkuun pyynnöstäni. Tämä on meidän yhteinen juttu. Olemme tehneet monia Pokémon-retkiä yhdessä.

Roininen pelaa, koska se saa liikkumaan. Hän kertoo lenkkeilevänsä pelin ansiosta jopa 30 kilometriä viikossa. Heinäkuusta kävelykilometrejä on tullut useampi sata.

– Kesäisin pelaan golfia, mutta talvella ulkoliikunta on aiemmin jäänyt vähemmälle. Nyt olen kävelyllä helposti kaksi tai kolmekin tuntia, hän kertoo.

–Suomenlinnassa Joonatan sanoi, että nyt tuli mummi kiire, juokse niin kovaa kuin kintuistasi pääset, tuolla on harvinainen Pokémon. Ja me saimme sen! Peli saa myös tarvittaessa juoksemaan.

Roininen metsästää Pokémoneja pääasiassa Hämeenkylän, Variston ja Pähkinärinteen ympäristössä. Pokestopeilla hän tapaa useimmiten noin 10-vuotiaita poikia.

– Kun ensimmäisen kerran ilmestyin pokestopille, kuulin kun joku sanoi, että kato toi mummokin pelaa, Roininen nauraa.

– Nyt vaihdamme kuulumisia ja juttelemme Pokémoneista, hän jatkaa.

Roininen on ylpeä pokemummo-tittelistään ja aikoo jatkaa harrastusta niin kauan kun intoa riittää.