Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

25 vuotta sitten Suomen valtasi ennenkokematon jääkiekkohurmos – Hannu Aravirta oli mukana rakentamassa syytä siihen

Urhelu: 30 vuotta kiekkoa valmentanut vantaalainen nauttii nykyisin rauhallisista aamupäivistä ja pyhittää iltapäivät intohimolleen golfille.

Torstaina 7. toukokuuta tulee kuluneeksi tasan neljännesvuosisata siitä, kun Suomi voitti Ruotsin jääkiekon MM-kisojen finaalissa Tukholman Globenissa.

Suomi sekosi. Syntyi slogan ”Torilla tavataan”, kun lähes 100 000 ihmistä täytti seuraavana iltana kultajuhlissa Kauppatorin. Se oli Suomelle ensimmäinen miesten maailmanmestaruus. Sittemmin niitä on tullut kaksi lisää (2011 ja 2019).

Vantaalla aina vuodesta 1994 asunut Hannu Aravirta oli vuoden 1995 kisoissa Suomen joukkueen kakkosvalmentaja. Päävalmentaja oli ruotsalainen Curt Lindström.

– Luottamus oli avainsana, Aravirta korostaa.

– Periaatteessa ryhmä muodostettiin jo elokuussa 1993. Pientä vaihtuvuutta toki oli. Mutta jos maajoukkue voi joskus olla lähellä seurajoukkueen tyyppistä joukkuetta, niin se joukkue oli, Aravirta vertaa.

– Lillehammerin olympialaisista helmikuussa 1994 tuli pronssia ja Milanon MM-kisoista saman vuoden toukokuussa hopeaa. Lentokoneessa Milanosta palatessamme Curre sanoi, että vuoden päästä sitten ”lite bättre”.

Ne hopeat jäivät harmittamaan.

Aravirran mukaan Lindström antoi kiitettävästi tilaa koko valmennustiimille ja muillekin joukkueen johtoon kuuluville aina huoltajia myöten.

– Jokainen sai olla oma itsensä. Curre hoiti hienosti ja lajinomaisesti henkisenkin valmennuksen.

Ville Peltonen teki finaalissa Suomen kolme ensimmäistä maalia, ja kapteeni Timo Jutila iski vielä numeroiksi 4–0, ennen kuin Ruotsi sai ainokaisensa. Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama hyökkäyskolmikko sai harteilleen kirkkaimmat sankarien viitat.

– Olimme pelin alussa suurissa vaikeuksissa, tuli pari jäähyäkin. Maalivahti Jarmo Myllys piti meitä pelissä mukana. Hän oli ensimmäisen kymmenminuuttisen ehdoton ykkössankari, Aravirta muistuttaa.

Aravirta voitti 1990-luvun puolivälissä runsaan kahden vuoden sisään Leijonien kakkosvalmentajana MM-kullan, MM-hopean ja olympiapronssin sekä Jokerien päävalmentajana kaksi Suomen mestaruutta ja kaksi Euroopan mestaruutta.

– Kieltämättä tuli tuntemuksia, että voiko tämä olla näin helppoa, naurahtaa Aravirta, joka MM-kotikisojen 1997 jälkeen peri Lindströmiltä Leijonien päävalmentajan tehtävät. Aravirta lopetti maajoukkueen päävalmentajana kotikisoihin 2003 ja jatkoi sen jälkeen valmentamista pariinkin otteeseen alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja seurajoukkueissa aina kevääseen 2014.

Kultaa ei kevään 1996 jälkeen enää kaappiin tullut. Toinen maailmanmestaruus oli kolmeenkin kertaan lähellä: 1998 ja 1999 pelattiin kaksiosaiset finaalit. Ensimmäisenä vuonna finaalissa olivat Suomi ja Ruotsi. Ruotsi voitti ensimmäisen pelin 1–0, toinen oli maaliton.

Seuraavana vuonna finaalissa oli vastassa Tšekki, joka voitti ensimmäisen pelin 3–1, mutta Suomi toisen 4–1. Yhteismaalit eivät kuitenkaan ratkaisseet. Kun pisteet olivat tasan, pelattiin jatkoaika. Sen voitti Tšekki.

Viimeisen kerran Aravirta pääsi tosi lähelle toista MM-kultaansa vuonna 2001. Silloin oli palattu yksiosaiseen finaaliin. Tšekki vei taas mestaruuden jatkoajalla. Suomi johti kahden erän jälkeen 2–0. Lopputulos oli 2–3.

– Sekä 1999 että 2001 pelasimme ehdottomasti mestaruuden arvoista jääkiekkoa, Aravirta näkee.

– Vuonna 1998 Sveitsissä meillä oli 12 ensikertalaista. Niistä lähtökohdista finaalipaikkakin oli sensaatio.

Aravirta jätti valmennushommat kuusi vuotta sitten. Viimeinen pesti oli Lahden Pelicansissa.

– Vielä viime kaudellakin kysyttiin. Mutta ei valmentamiseen enää ole paloa, toteaa Aravirta, 67.

Eläkeläinen käyttää aamupäivänsä rauhalliseen heräämiseen. Useimmat iltapäivät täyttää intohimo nimeltä golf.

– Valmensin 30 vuotta putkeen. Se on äärettömän intensiivinen ja vaativa työympäristö, jossa on koko ajan oltava sata lasissa. Sain lopettaa juuri sillä tavalla kuin itse koin parhaaksi.