Enni Pastila kaipaa seuraa. Hän nappaa matkapuhelimellaan kuvan tuopista ja ryhtyy naputtelemaan.
– Iltakoulussa, messiin vaan, ilmestyy päivitys Facebookin Hätäkaljat-ryhmään.
Seuraavaksi odotetaan.
Kaikki alkoi viime syksynä. Pastila huomasi julkisuudessa Hätäkahvit-ryhmän, jossa kotiäidit hakevat toisistaan seuraa.
– Ajattelin, että ei minulla ole perhettä tai lapsia, mutta kyllä minuakin joskus väsyttää ja haluan seuraa, Pastila kertoo.
Pastila perusti Facebookiin Hätäkaljat Helsinki -ryhmän, jonka tarkoitus on yhdistää yksinäisiä helsinkiläisiä. Ryhmään päivitetään ”hätähuuto”, jossa kerrotaan aika ja paikka omalla nimellä.
Idea lähti lentoon ja nyt ryhmässä on jo lähes 4 000 ihmistä. Vastaavia ryhmiä on muissakin kaupungeissa.
Paikalle tupsahtaa kaksi hätäkaljoittelijaa, Marko Lehtimäki ja Mikko Huttunen Jo aikaisemmin seuraan ilmestyi yksi ryhmän ylläpitäjistä, Jarkko Rantavuori
Nelikko pohtii, että tavallisesti Suomessa on hankala liittyä vieraiden pöytään. Facebook-ryhmä alentaa kynnystä.
– Suomessa ei ole eurooppalaista juoma- tai seurustelukulttuuria, Pastila toteaa.
Arvokasta on nelikon mukaan se, että ryhmässä tavataan ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Toimitusjohtajat ja laitapuolen kulkijat juovat yhdessä olutta. Kuplat rikkoutuvat.
Vaaratilanteita ei ole ollut. Tätä ehkäistään ohjeistamalla sopimaan tapaamiset julkisille paikoille.
Sen sijaan ystävyyssiteitä on syntynyt. Tarinat kertovat hätäkaljoittelijoista, jotka ovat ryhtyneet viettämään hyvinkin tiiviisti aikaa yhdessä.
Pariutumista varten ryhmä ei ole, mutta toisinaan kemiat ovat kohdanneet.
– Myös hätärilapsilla on spekuloitu, mutta nehän olisivat ajankohtaisia vasta syksyllä, nauraa Lehtimäki.
Kritiikkiä on tullut ihmisiltä, jotka eivät juo alkoholia. Miksi aina tarvitsee olla humalassa, he kysyvät.
Pastila vastaa, että juoda ei tarvitse. Oluen voi korvata teellä tai kahvilla.
Hän kertoo käyneensä itsekin hätäkaljoilla juomatta alkoholipitoisia juomia.
Helsingissä oli viime vuonna 154 000 yksinasuvaa. Monet muuttavat alueelle tuntematta ketään.
– Eiväthän hätäkaljoittelijat ole heti todellisia ystäviä, mutta on tämä yksinäisille paljon parempi, kuin istua yksin kotona, Huttunen sanoo.
Kerran ravintola-alalla työskentelevä Pastila tunnistettiin työvuoron jälkeen. Tuntematon herrasmies tuli puhumaan.
Uusi tuttava oli käynyt hätäkaljoilla.
– Hän kiitti, että hätäkaljat eivät ole hänen masennustaan parantaneet, mutta ovat auttaneet sen kanssa, Pastila sanoo.