Keskiajalla Vantaan äänimaisemassa kilisivät kulkuset niin karjan kaulassa kuin ihmisten asusteissa

Länsisalmen Gubbackan keskiaikaisen kylän vauraasta rakennuksesta löytynyt kulkusen puolikas. Kulkusella saattaa olla yhteys samasta talosta löytyneeseen sotilaan varustukseen. Stella Karlsson/Vantaan kaupunginmuseo

Andreas Koivisto

Vantaan äänimaisemaan kuuluu nykyään lentokoneiden, suurten ajoväylien ja tiiviiden kaupunkirakenteiden tuottama miltei keskeytymätön taustahäly.

Hiljaista kolkkaa voi olla hankala löytää, vaikka kaupungissa onkin paljon viheralueita.

Keskiajalla tilanne oli toinen. Vantaan alue oli puhtaasti maaseutua. Arjessa ainoa huutoetäisyyttä pidemmälle kantautuva ihmisen tuottama ääni oli kirkonkellojen soitto.

Muuten äänimaisema koostui lähinnä luonnon, ihmisten ja kotieläinten tuottamista äänistä.

Esimerkki keskiajallakin ääntä tuottaneesta esineestä on kulkunen.

Pieniä kuparisia kulkusia on Vantaalta löytynyt kolmelta eri keskiaikaiselta kohteelta: Länsisalmen Gubbackasta, Kirkonkylästä sekä Mårtensbyn Lillakselta.

Erikokoisia kelloja ja kulkusia ripustettiin esimerkiksi lehmien kaulaan ja hevosten valjaisiin. Niiden avulla karja oli helpompi löytää metsälaitumelta.

Myös miesten ja naisten asusteisiin saatettiin ommella kelloriipuksia tai kulkusia. Niiden tuottamalla äänellä on saattanut olla sekä henkilökohtaiseen että talon ja yhteisön tilaan kuuluneita merkityksiä.

Vantaan Sanomien ja Vantaan kaupunginmuseon juttusarjassa nostetaan esille paikallista historiaa tutustumalla museon kokoelmiin ja kulttuuriympäristöympäristökohteisiin. Kirjoittajat ovat museon henkilökuntaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.