Kasvibiologi Peter Joyta, 76, hieman harmittaa hävitysvimman kohteeksi joutuneen lupiinin puolesta. Hän lopettaisi haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun lupiinin vainoamisen.
– Ne ovat kauniita eivätkä leviä niin pahasti kuin hyväksytyt kasvit, kuten maitohorsma.
Joy perustelee, että lupiini myös ohenee ja häviää aikoinaan.
– Lupiini on tärkeä hyötykasvi pölyttäjille ja se tuottaa typpeä eli parantaa maata.
Paljon lupiinia pahemmaksi hän mainitsee muita lajeja tehokkaasti syrjäyttävän jättiputken.
Kurtturuusustakin Joylla on hyvää sanottavaa hyönteisten ja lintujen ravintona, mutta myöntää sen kasvustojen valtaavan esimerkiksi saariston merimaisemia syrjäyttäen pysyvästi luonnon kasveja.
Kauniskukkainen litulaukka maistuu hieman valkosipulille.
– Sota näitä vastaan on kuitenkin tuomittu hävityksi. Esimerkiksi lupiinin siemenet voivat säilyä maassa jopa kymmenen vuotta.
Joitakin luonnonvaraisia kasveja, kuten litulaukan, Joy hyväksyy myös omaan Pakkalassa sijaitsevaan kauniiseen ja runsaaseen puutarhaansa. Ruusujen, pionien, iiristen ja muiden kaunotarten seuraan.
– Rikkakasviksi luokiteltu kauniskukkainen litulaukka maistuu hieman valkosipulille.
Joyn puutarha levittäytyy noin 2 500 neliön alueelle, josta yli puolet on viljelty. Tontilla kasvaa nelisensataa erilaista lajia ja lajiketta.
Runsas puutarha ei ole syntynyt hetkessä. Siellä on istutettu, hoivattu ja nyt jo karsittukin kasveja jo vuodesta 1984 lähtien.
Puutarhanhoito on pääasiallisesti Peter Joyn hommia. Vaimo Ritva Joy tekee puutarhan ”karkeampia töitä”, kuten osallistuu sadonkorjuuseen ja puiden hoitamiseen.
Peter Joylta kuluu puutarhassa yhteensä kuutisen tuntia pätkittäin joka päivä.
Tyyliltään puutarha on luontevasti englantilainen, onhan Joy syntyjään britti ja kotoisin Lontoon läheltä Readingistä.
Puutarhasta löytyy varjoisampi woodland-osa, jossa kasvaa muun muassa luumupuita, sekä kukkia ja hyötykasveja kasvava cottage garden -puoli.
Peter Joy pudottelee puutarhan kasveista, kuten tulppaaneista, mielenkiintoista tietoa.
– Itse asiassa turkkilaiset ovat kehittäneet tulppaaneiden koristemuotoja ennen 1600-lukua. Kunnian siitä ovat kuitenkin saaneet hollantilaiset.
Vaikka Joy huolehtii puutarhastaan, hän ei ole niin tarkka, missä mikäkin kasvaa. Hän antaa kasvien löytää itselleen parhaimman kasvupaikan. Siihen kuuluu myös se, että kukkapenkkejä ei ole vedetty viivoittimella. Lajikkeet saavat myös risteytyä.
– Uusia kasveja syntyy koko ajan, Joy iloitsee.
Koriste- ja hyötykasveja pullistelevassa puutarhassa harrastetaan kateviljelyä. Sen mukaan maa katetaan jollain orgaanisella, kuten leikatulla ruoholla, joka maatuu ja lannoittaa samalla kasvualustaa. Se pitää myös lämpöä ja kosteutta.
Joy ottaa mielellään vastaan jopa naapureiden syyslehdet, jotka hän levittää kukkapenkkien päälle tai muualle, johon tarvitaan katetta.
Kateviljelyllä välttää miltei kokonaan kitkennän.
Joyn pariskunta saa puutarhastaan kasvikset, kuten perunat ja sipulit, eikä niitä tarvitse ostaa kuin vasta kevättalvella. Kasvisten lisäksi pihalta löytyy marjapensaita ja hedelmäpuita.
Kaiken runsauden keskellä Peter Joy kaipaa jotakin entisestä kotimaastaan.
– Pyökkimetsiä. Ne ovat upeita metsiä.
Niiden lisäksi hän ikävoi muun muassa englantilaisia maalaismaisemia ja -pubeja sekä brittien huulenheittoa ja sarkastista huumoria.
6
