Nyt eletään esikoiskirjojen kulta-aikaa – Julkaisuseula on silti edelleen tiukkaakin tiukempi
Suomalaiset kustantamot julkaisevat nyt esikoiskirjailijoiden tekstejä enemmän kuin miesmuistiin.
Esimerkiksi Otavan kustannusohjelmaan kuuluu tänä vuonna kahdeksan kaunokirjallista esikoiskirjaa.
– Meille saapuu vuosittain noin tuhat käsikirjoitusta, joten siihen suhteutettuna seulan läpäisseiden esikoiskirjojen määrä on toki rajallinen, kertoo Otavan kustannusjohtaja Antti Kasper.
Myös WSOY:ssä on pantu merkille upouusien kirjailijoiden rynnistys markkinoille.
– Tavallisesti julkaistavaksi pääsee vuosittain kolmesta kahdeksaan esikoista, mutta ensi vuonna niitä on meillä peräti kymmenen, laskee WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson.
Käsikirjoituksistakaan ei ole pulaa, sillä WSOY:n kustannustoimittajat saavat niitä vuodessa luettavakseen noin 1 300 kappaletta.
Kirjakaupan hyllylle päätyy kuitenkin korkeintaan pari prosenttia kaikista käsikirjoituksista.
Romaanien käsikirjoitukset käyvät WSOY:ssä läpi monivaiheisen myllytyksen. Kustannustalossa tekstejä tutkii viiden hengen toimitus.
– Tottunut kustannustoimittaja näkee kyllä varsin nopeasti, onko käsikirjoituksessa sellaista imua, että siinä olisi aineksia kirjaksi, Carlson luonnehtii.
Jos teksti kiinnostaa kustantajaa, alkaa sen hiominen ja muokkaaminen.
Moni kirjoittaa käsikirjoituksen uudelleen useaan kertaan.
– Suurin osa kirjailijoista on kiitollisia siitä, että heidän tekstejään halutaan parantaa, Carlson kertoo.
Muistatko nämä?
Näin alkoi suosittujen kirjailijoiden ura
Sofi Oksanen: Stalinin lehmät (WSOY 2003)
Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani (Teos 2004)
Laura Lindstedt: Sakset (Teos, 2007)
Johanna Venho: Syntysanat (WSOY 2011)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava 2014)
