Hämeenkylän koulun rehtori Pasi Majasaari istuu korkealla portaikolla ja katselee upouuden koulun vaaleaa ruokasalia. Ohi kulkee opettajia ja koulun henkilökuntaa. Joku heistä huomaa mietteliään rehtorin ja huudahtaa: No, onko rehtori nyt tyytyväinen?
– Rehtori on enemmän kuin tyytyväinen. Uskon, että tämä on tällä hetkellä Suomen upein koulu, vastaa Majasaari hetkeäkään empimättä.
Oppilaat aloittavat rehtorin Suomen upeimmaksi kouluksi kutsumassa rakennuksessa torstaina 13. elokuuta.
Uuden koulun valmistuminen on Majasaaren mukaan erityisen hyvä uutinen siksi, että Hämeenkylän koulun oppilaat ovat joutuneet opiskelemaan viimeiset neljä vuotta väistötiloissa.
– Se ensimmäinen vuosi oli aivan hirveä. Koulun toimintaa oli pahimmillaan seitsemässä eri rakennuksessa ympäri Länsi-Vantaata.
Rehtori Pasi Majasaari esittelee tiloja, joissa tulevat opiskelemaan luokat yhdestä kolmeen. Majasaaren takana on pienryhmätila. Koulurakennuksessa on paljon lasisia seiniä tukemassa eriyttämistä samalla säilyttäen läpinäkyvyyden ja yhteisöllisyyden tunteen. Tiina Örn
Oppimisympäristöjen äänet eivät saa sekoittua.
Kolme viimeistä vuotta vuosiluokat 1–6 opiskelivat Tuomelan ja Variston koulurakennuksissa ja vuosiluokat 7–9 opiskelivat Sanomalassa. Niinä vuosina Majasaari ja muu koulun henkilökunta oppivat paljon siitä, mikä uudenlaisessa oppimisympäristössä on oleellista. Niinä vuosina opittiin myös huomaamaan, mitkä ovat sudenkuopat perinteisestä koulurakennuksesta poikkeavaa uutta koulua tehtäessä.
Oppia on käytetty hyväksi Hämeenkylän koulun suunnittelussa.
Hyvin toimiviin uudenlaisiin oppimisympäristöihin Majasaari tutustui ensimmäisen kerran jo vuosia sitten ollessaan rehtorivaihdossa Australiassa. Hän näki kouluja, jotka olivat jotain aivan muuta, kuin millaisena koulu on totuttu näkemään.
– Olinhan minäkin aluksi, että eihän tällaista koulua voi olla, Majasaari myöntää.
Oppilaiden motivaatio ja ilo kuitenkin tekivät vaikutuksen ja Majasaaren mieleen jäi kytemään toive, josko joskus Suomessakin. Uudenlaisessa koulussa opettajat eivät toimi yksin suljetuissa luokkahuoneissa, vaan tilat ovat avoimet ja läpinäkyvät. Yksi avainasioista on opettajien yhteistyö – yhteisopettajuus.
Koulurakennuksessa on paljon isoja ikkunoita. Niitä on muun muassa tiloissa, joissa opiskelevat luokka-asteet 1–3. Tiina Örn
Majasaari korostaa pienryhmätilojen merkitystä. Niissä voivat opiskella muun muassa oppilaat, jotka etenevät muuta ryhmää nopeammin.
– Meillä on ollut koulussa esimerkiksi oppilas, joka suoritti kahdeksannen luokan keväällä koko peruskoulun matematiikan. Ysillä hän opiskeli jo lukion pitkän matematiikan kursseja.
Rehtorin puheessa toistuu sana avoimuus, mutta hän ei halua puhua avoimista oppimisympäristöistä. Sellaisia luotaessa on jouduttu usein pettymään.
Majasaari kuvailee avoimien oppimisympäristöjen olevan pahimmillaan paikkoja, joissa kenelläkään ei ole rauhaa. Hämeenkylässä oppimisympäristöt ovat Majasaaren mukaan joustavia. Tilat ovat muunneltavissa eri käyttötarpeisiin ja opetustilanteisiin, mutta kaikilla on työrauha.
Koulun tehtävänä on palvella oppimista. Ihan ensimmäiseksi on varmistettava, että oppilaat kokevat olonsa turvalliseksi, sanoo Majasaari. Turvallisen ilmapiirin luomisesta Hämeenkylän koulu on kahdesti palkittukin.
Myös hyvä tunnelma, luottamusta luova ilmapiiri on tärkeä oppimisen mahdollistaja. Hämeenkylän uudessa koulussa tunnelmaa luodaan värien ja valojen lisäksi myös äänillä.
– Ruokasaliin on tulossa vuodenaikojen mukaan vaihtuva äänimaailma. Keväällä siellä on virtaavan veden ääntä ja niin edelleen, Majasaari kertoo.
15
