Jos koululaisella on oppimisvaikeuksia, myös näkö kannattaa tutkia. Lapsen heikentynyt näkö voidaan virheellisesti tulkita ylivilkkaudeksi tai keskittymisvaikeuksiksi.
– Hyvä näkeminen on yksi avainasioista, kun puhutaan koululaisten oppimisedellytysten varmistamisesta, sanoo lasten näkemiseen erikoistunut Silmäaseman silmälääkäri Aurora Heickell tiedotteessa.
Heickellin mukaan etäopiskelu koronan takia on ollut monelle haastavaa. Näyttöpäätteillä työskentely rasittaa silmiä aivan eri tavalla kuin luokkahuoneessa tapahtuvan opetuksen seuraaminen.
Lapsi ei välttämättä itse tunnista huonontunutta näköään, koska hän ei osaa verrata tilannettaan normaaliin näköön. Myös läheisen voi olla vaikea havaita lapsen näkövaikeuksia.
– Huonosti näkevän lapsen oirehtiminen voidaan virheellisesti tulkita ylivilkkaudeksi tai yleisiksi keskittymisvaikeuksiksi. Ongelmat näössä saattavat ilmetä päänsärkynä, vaikeuksina ja hitautena lukemisessa sekä keskittymisvaikeuksina, Heickell sanoo ja neuvoo vanhempia tarkkailemaan lasten koulutöiden tekoa.
Näköongelmien kanssa kamppailu voi olla lapselle haastavaa, jolloin keskittyminen tarkkuutta vaativiin asioihin ei kiinnosta, Heickell toteaa ja kehottaa vanhempia viemään lapset säännöllisesti näöntutkimuksiin.
Pienetkin lapset viettävät paljon aikaa erilaisten päätelaitteiden äärellä, mikä rasittaa silmiä eri tavoin.
Runsas ruudun katsominen voi muuttaa lapsen silmää näön kehittyessä ja aiheuttaa kuivasilmäisyyttä sekä päänsärkyjä. Heickellin mukaan vanhempien olisikin syytä rajoittaa lasten ruutuaikaa.
– Alakouluikäiselle riittää mainiosti 1−2 tuntia päivässä ruudun äärellä. 3−6-vuotiaan ruutuaika olisi hyvä rajata puolesta tunnista tuntiin ja sitä nuorempien suositellaan välttävän ruudun katselua kokonaan, Heickell ohjeistaa.