Lähimetsien suojelu rajoittaa poluille pääsyä – Maastopyöräilijä vaatii tasapuolista kohtelua

Ville Norppa on harrastanut maastopyöräilyä toistakymmentä vuotta. Hän ei ole kokenut, että muut poluilla liikkujat olisivat häiriintyneet pyörän päällä vastaantulijasta. Marjo J. Rämö
Marjo Rämö

Marjo Rämö

Maastopyöräilyn harrastajat ovat huolissaan lähivirkistysalueiden muuttumisesta luonnonsuojelualueiksi, sikäli kun suojelu tarkoittaa pyöräilyn rajoittamista tai kieltämistä alueilla.

Uudessa yleiskaavaehdotuksessa esitetään useita uusia luonnonsuojelualueita.

Jo nyt Vantaalla on alueita, jossa pyöräilykiellot tai -rajoitukset vaikeuttavat viheralueelta toiselle siirtymisiä tai vievät polkuyhteyksiä kasvavalta harrastajakunnalta, kertoo Pasi Maaranniitty.

Hän toimii noin 400 jäsenen maastopyöräilyklubin (MTBCF) olosuhdevastaavana sekä maastopyöräilyn ohjaajana.

Maaranniitty perää poluilla kulkevien tasapuolista kohtelua.

Mikäli suojelu vaatii liikkumisrajoituksia, läpikulkureittejä pitäisi pohtia jo siinä vaiheessa kun luonnonsuojelualueita suunnitellaan.

K ulumista halutaan välttää siten , että tiettyjä käyttäjäryhmiä ohjataan reiteille .

Tästä on kyse myös valituksessa, joka on tehty Ely-keskus päätöksestä Silvolanmetsän luonnonsuojelualueen perustamiseksi.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa olevan valituksen ovat tehneet pyöräilijöitä edustavat Suomen Latu, Vantaan Latu, Korson Kaiku ja Mountain Bike Club Finland ry (MTBCF).

Lue myös: Mitä ihmettä? – Asiaton oleskelu lähivirkistysalueella kiellettiin

Lain mukaan luonnonsuojelualueella liikkumista voidaan rajoittaa alueen perustamispäätöksessä tai alueen järjestyssäännössä. Rajoittaminen edellyttää, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii.

– Vantaan suojelualueiden pyöräilyrajoituksissa on kyse siitä, että alueet ovat lähellä asutusta ja jo valmiiksi kuluneita. Lisäkulumista halutaan välttää siten, että tiettyjä käyttäjäryhmiä ohjataan reiteille, sanoo ylitarkastaja Kirsi Hellas Uudenmaan Ely-keskuksesta.

Hellaksen mukaan yksityiskohtaisempaa perustetta siitä, miten pyöräily vahingoittaa esimerkiksi tiettyä lajia alueella ei rajoituksen perusteeksi vaadita.

Myös Hellas on sitä mieltä, että kun liikkumista rajoitetaan, läpikulkureittejä tulisi suunnitella jo ennen suojelupäätöstä.

Luonnonsuojelualueen perustamisesta päättää aina paikallinen Ely-keskus. Vantaalla esityksen tekee useimmissa tapauksissa kaupungin ympäristötoimi.

Miksi juuri pyöräilyä halutaan rajoittaa?

– Pyöräily kuluttaa maastoa, toki kävelykin, mutta kulutus on erilaista, sanoo Hellas.

Kävelijä kulkee polkua pitkin, maastopyöräilijä voi esimerkiksi pomppia lahopuun päällä, mikä voi vahingoittaa puun kääpiä. Pyöräilijät vahingoittavat Hellaksen mukaan jalankulkijaa enemmän kosteiden paikkojen lehtokasvillisuutta tai herkkää kalliokasvillisuutta.

– On toki alueita, joissa myös kävelijät ohjataan ainoastaan reiteille, Hellas sanoo.

Kyse on myös turvallisuudesta.

– Pyöräilijä saattaa tulla, kun ulkoilutetaan koiraa pitkässä remmissä tai lapsia on liikkeellä. Se koetaan vähän hankalaksi ja pelottavaksi.

Näitäkin asioita ympäristöviranomainen pohtii, vaikka lakiin kirjattu peruste rajoituksille on luonnonsuojelussa.

– Metsän käyttötarve on myös erilainen. Kävelijä kulkee lähimetsässä virkistymässä, pyöräilijä ajaa siitä läpi jonnekin muualle, Hellas sanoo.

– Minne muualle?, huokaisee Maaranniitty kun kulkukelpoiset viher- ja polkuverkostot katkeilevat rakentamisen lisäksi suojeluun.

Uusimpana liikkujaryhmänä maastopyöräilijät kokevat olevansa se viimeinen käyttäjäryhmä, jota pääkaupunkiseudun lähimetsät eivät enää kestä.

– Jos lähialueiden kulkukelpoiset metsät ei enää ole pyöräilijän ulkoilualueita, se vähentää liikkumista tai saa pyöräilijän pakkaamaan pyöränsä autoon ja ajelemaan väljemmille seuduille.

Hänestä on selvää, että pääkaupunkiseudun metsissä on kulumista. Sitä voidaan ehkäistä osoittamalla herkimmillä paikoilla ne polut, joita saa käyttää.

Maarannittyä harmittaa, että maastopyöräilyyn liittyy ennakko-oletuksia, jopa pelkoja.

Maastossa ajetaan olemassa olevilla, muiden liikkujien tekemillä poluilla, joihin kulutuskin kohdistuu.

Hänestä ei voida yleistää, että renkaan jälki olisi kuluttavampi kuin saappaan.

Lue myös: Mielipide: Kävely voi kuluttaa maastopolkuja pyöräilyä enemmän – lukuisia tutkimuksia tehty

Laskuissa vauhti nousee, mutta keskimääräinen tuntinopeus on maltillinen 5–10 km/h. Suomen Ladun laatima maastopyöräilijän etiketti ohjaa muun muassa liikkumaan poluilla tai merkityillä reiteillä ja väistämään hitaampaa liikkujaa.

Epätasainen maasto on harrastuksen ydin. Se vaatii pyöräilijältä ajotekniikkaa, pyörän hallintaa ja maaston muotojen tuntemista.

Sitä ei korvaa läpikulkua varten rakennettu kivituhkapolku, joka on maastopyöräilijälle kuin aidaton juoksurata aiturille.

Silvolanmetsä odottaa KHO:n ratkaisua

Ely-keskus päätti vuonna 2017 Silvolanmetsän luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Suomen Latu, Vantaan Latu, Korson Kaiku ja Mountain Bike Club Finland ry valittivat päätöksestä. Valituksen vuoksi päätös ei ole vielä lainvoimainen.

Valituksen mukaan, suojelupäätöksessä olisi pitänyt määritellä liikkumisrajoitteiselle suojelualueelle läpikulkureitti.

Pyöräilijöitä edustavat tahot, kaupungin ympäristötoimi ja Ely-keskuksen edustajat kävivät viime viikolla maastossa tutkimassa reittivaihtoehtoja ja pyöräilyjälkiä maastossa.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut