Sinnikäs vantaalaisseniori selättää maaston mäet ja montut – "Kävelevä tekonivelihme", sauvojen kera kymmenien kilometrien lenkkejä tekevä Sakari Vainio, 71, heittää

– Nykyään silmä reagoi jo ikään kuin automaattisesti maaston muhkuihin ja askel osuu sopivaan kohtaan.  Aiemmin tuli kyllä muksahdeltua paljonkin, Sakari Vainio toteaa. Päivi Tuovinen
Leena Koivisto

Leena Koivisto

Kun Sakari Vainio lähtee kävelylle, ei puhuta ihan mistä tahansa tepsuttelukierroksesta. Hän nappaa sauvat käteen ja pistelee täyttä vauhtia menemään vähintään 15 kilometrin lenkin.

Aina luonnonmaastoon suuntaava mies sauvakävelee keskimäärin kolme viikossa, arkena peruspituuksin, mutta sunnuntaisin taipaleet pitenevät helposti yli 30 kilometriin.

Vainion tavoitteena oli askeltaa maratonin mittainen matka, ja sen hän taannoin tekikin varmistaen pituutta vielä viidellä lisäkilometrillä niin, että nyt on 47,5 kilometriä juurakkoisia polkuja ja mäkimaastoja pitkin kuljettuna saavutettu.

Vainio on 71-vuotias. Hänellä on tekonivel molemmissa lonkissa ja toinen polvikin on nivelestä operoitu.

– Kävelevä tekonivelihme, hän heittää.

– En tykkää yhtään tasaisella kävelystä, luonnonmaastojen haasteista lisävirtaa saava Sakari Vainio sanoo. – Luonnossa nautin myös rauhasta, lintujen laulusta ja ympäristön erilaisten muutosten seuraamisesta. Päivi Tuovinen

Vainio on aina ollut tekeväinen mies.

– Olen sellaista vanhaa koulukuntaa. Faija opetti, että työtä pitää tehdä ja turha vouhotus pois.

Aherrus kuitenkin lipsui liiallisen tunnollisuuden puolelle. Monenlaisia yritysten työkoneita kunnostanut korjaaja paiski töitä vaikka läpi yön saadakseen asiakkaan laitteen toimintakuntoon ajoissa.

– Parikymmentä vuotta sitten tuli päivä, kun en enää ymmärtänyt yhtään, mitä työkaveri minulle sanoi.

Lääkäri totesi Vainiolle tämän polttaneen itsensä niin loppuun, että menee kymmenen vuotta selvitä kuntoon.

– Meni vähän ylikin.

Toipilaana Vainio alkoi kävellä.

– Ensin ilman sauvoja niin, että käsissä ja jaloissa oli painot. Sitten siirryin sauvoihin.

Malminiityssä asuva mies starttaa kohti metsäisiä maastoja kelejä kaihtamatta usein Asolasta, 30 vuoden takaisen kihlattunsa omakotitalon pihasta.

– Kun liikkumiseen tottuu, ilman ei voi olla.

Lähes aina tie vie Tuusulan puolelle Mätäkivenmäen ja Pirunkorven maastoihin.

– Siellä on aivan taivaallista, monimuotoista luontoa, johon ei koskaan kyllästy.

Epätasaisella pohjalla askeleissa on pidettävä varansa.

– Sauvakävely metsässä on taidetta, Vainio nauraa.

Kymmenien kilometrien lenkeillä tulee väistämättä monenlaisia kipuja ja kolotuksi. – En päästä niitä pään sisään , Vainio sanoo. Päivi Tuovinen

Mäkien kiipeily ylöspäin on hänestä parasta herkkua.

– Alamäkiä sen sijaan vihaan. Nytkin on kolme tai neljä varvasta mustina, ja kynnet lähtevät välillä irtikin, koska jyrkissä alamäissä varpaat pusertuvat kengän kärkeen.

Kivunsietokyvyn pitää pitkillä lenkeillä olla hyvä.

– Siinä tuntee tuhatta erilaista kipua, kokemusasiantuntija sanoo.

Vainiolla sietokykyä riittää, sillä hän on elämässään monenlaisten työ- ja muiden tapaturmien sekä sattumusten koulima. Kaiken muun päälle tulevat vielä kakkostyypin diabetes, infarkti ja pallolaajennus.

– Arvot olivat viime tsekkauksessa hyvät. Jos en olisi harrastanut sauvakävelyä, saattaisin hyvin olla jo suorasääristen valtakunnassa.

Viime kevättalvella kävelijä putosi kainaloita myöten jäihin Mätäkivenmäen maaston monttuun. Sieltä hänen piti ensin päästä hypähtäen jään päälle, sitten kontata ylös jyrkkää rinnettä sekä kävellä noin kilometrin matka autolle.

– Onneksi ei tuullut kovaa.

Vainio rohkaisee ymmärtämään ja hyväksymään sen, että tekonivelleikkausten jälkeen liikkuminen aiheuttaa kipua.

– Kivun tai sen pelon ei pidä antaa lamauttaa eikä kipua saa päästää pään sisään niin, että sille antaa ylivallan. Pitää liikkua, vastuu kuntoutumisesta on pitkälti ihmisellä itsellään.

Vainion vasemman lonkan tekonivel laitettiin 20 vuotta sitten. Se on niksahtanut eri touhuissa sijoiltaan kymmeniä kertoja, mutta sillä ensimmäiselläkään miehelle ei tullut mieleen soittaa ambulanssia.

– Nousin nopeasti ylös ja vähän vaistomaisestikin vedin kropan samalla täysin suoraksi. Kuului vain valtava pamaus ja lonkka meni paikoilleen, hän kertoo.

– Sattuuhan se, mutta tepsii.

Sakari Vainio on muovannut sauvojensa kärkiin anturat, jotka estävät niitä painumasta esimerkiksi hiekkaan. Naulat toimivat jäisellä pinnalla nastoina. Päivi Tuovinen

K ävelysauvoista näkee kulutuksen olleen kovaa.

– On näillä varmasti viisi tuhatta kilometriä kävelty, hän arvioi.

Toisen vartta hän on jo joutunut vahvistamaankin sähkömiehen putkella ja liimalla.

– En osta mitään uutta, jos voi korjata. Nämä on alun perinkin kirpputorilta hankittu.

Urheilupäähinettään Vainio luonnehtii tavaramerkikseen, josta moni hänet tunnistaa.

– Takana oleva kangas suojaa niskaa muun muassa punkeilta ja lippa nappaa aika hyvin puiden välissä olevat hämähäkinseitit ennen kasvoja. Lisäksi kangas on hyvin haihduttavaa.

Otsan kohdalla on muumeja.

– Tämä on lasten päähine. Ostin sen Saiturin pörssistä eurolla.

Vaino on muotoillut myös sauvojensa kahvat käteensä sopiviksi, rannelenkkejä hän inhoaa. Päivi Tuovinen

Sauvojensa kahvat kävelijä on pehmustanut ja muotoillut niin, että niistä saa hyvän otteen.

– Rannelenkkejä en käytä, niistä on hankala saada kättä nopeasti irti, jos sauva vaikka tarttuu maastossa johonkin kiinni.

Välillä Vainio käyttää hiusten sitomiseen tarkoitettuja venyviä lenkkiä, jonka hän pujottaa pikkusormen ja nimettömän välistä peukalon alapuolelle.

– Lenkin ja kämmenen väliin kun laittaa sauvan kahvan, se pysyy siinä hyvin, mutta lähtee myös sujuvasti pois.

Piikkipäihin on muotoiltu Sikaflex tuulilasiliimaa, eristysnauhaa ja alumiiniteippiä käyttäen paksuhkot anturat, joiden pohjiin on naputeltu kolme naulaa nastoiksi.

– Nastat pitävät jäällä, ja leveät anturat puolestaan eivät eivät uppoa pehemään hiekkaan eivätkä mene kovin syvälle lumessakaan.

Juomavälineen virkaa toimittaa huoltamolta ostettu korkillinen tuulilasinestepussi. Sen korkkiin Vainio on tehnyt reiän, johon työnnetyn letkun kautta pussista on helppo matkalla hörppiä juomaa.

– Kesti kyllä aika kauan, ennen kuin pesunesteen maku kokonaan hävisi.

Lue myös: Aivoinfarkti ei pysäyttänyt 90-vuotiasta Hannesta – 30 vuoden hikoilu palkittiin kuntosalin ilmaisjäsenyydellä

Katso lisäksi: Tuore tutkimus: Ikäihmisten rasvaprosentti laskee jo hyvin kevyestäkin liikunnasta

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut