Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Teatteri Vantaan Seitsemässä veljeksessä näyttelevä Teemu Koskinen vertaa Kiven tekstiä sadan kilon penkkipunnerrukseen – "Sitä ei löysin rantein puhuta"

Tuskallisinta oli ehkä se alun tarpominen, tuskallisen hidasta. Mikä repliikki, kuka puhuu, kelle puhuu, mihin suuntaan ja mitä viestittää. Tätä joutui kaiken aikaa ihan hirveästi miettimään.

Näin kiteyttää näyttelijä Teemu Koskinen haasteellisimman vaiheen prosessista, jossa syntyi Teatteri Vantaan versio Seitsemästä veljeksestä.

Lausahdus asettuu oikeisiin raameihin vasta, kun tietää, että näyttelijöitä on lavalla tasan kaksi, Koskinen ja Anne Nielsen. Kummallakin on yhteisesti kannettavanaan kaikki näytelmän roolihahmot. Niitä ei ole jaettu, vaan näyttelijät vaihtavat lennossa hahmosta toiseen. Molemmat ovat myös kertojia.

– Välillä kun Anne esittää vaikkapa Timoa, kahden repliikin päästä Timo saatankin olla jo minä, Koskinen sanoo.

Ensin näyttelijäkaksikko opetteli koko tekstin niin, että periaatteessa kumpikin pystyisi esittämään yksinkin.

– Sitten tehtiin jako ja opettelimme omalle kohdalle tulevat jutut. Vasta seuraavassa harjoitteluvaiheessa aloimme pikku hiljaa muistaa, kuka puhuu milloinkin, Koskinen kuvaa etenemistä.

Hahmot ovat vahvasti karikatyyrimäisiä commedia dell’arten tyyliin.

– Eli ei mitään psykologisointia, vaan kaikki ovat selkeästi mitä ovat, vaikkapa sankareita tai arkkivihollisia, Koskinen linjaa.

Reipastahtisista vaihdoista huolimatta katsojan täytyy pysyä kärryillä siitä, missä mennään.

– Haimme jokaiselle hahmolle tietyt maneerit tunnistusta helpottamaan. Olemme kuitenkin pyrkineet siihen, etteivät he olisi sarjakuvamaisia patsaita, vaan ihan eläviä ihmisiä.

Veljesten tarinan esittäminen 45 minuutissa tietää lavatyöläisille armotonta vauhtia.

– Tällainen tyylilaji ei kestä tyhjiä hetkiä. Jos niitä on, niillä pitää olla tarkkaan mietitty funktio.

Nautinnolliset hetket koittivat Koskisen mukaan varsinaisesti sitten, kun homma lähti niin sanotusti kunnolla vetämään. – Se on vaihe, jossa saa leikkimisen harjoitteluun mukaan ja esitykseen alkaa tulla oikeanlaista kuplintaa, kun voi nauttia toisenkin tekemisestä seuraten, että tuossa se nyt koheltaa tuollaista, hän naurahtaa.

– Eli kyllä kivaa on ollut. Hikistä tosin, mutta kivaa.

Ohjaajan rooli korostuu tyylilajissa entisestäänkin.

–  Mira Kivilä on vetänyt tehoimurilla alkuvaiheen mietiskelyistä jäänyttä suttua tekemisestä pois ja pitänyt huolta poljennosta, eteenpäinmenosta ja siitä, että jossain on rauhan paikka hengähtämistä varten.

Koskinen esiintyy Teatteri Vantaassa toista kertaa. Molempiin kertoihin liittyy oma erikoisuutensa.

–  Päivällisvieraan noin kahden ja puolen tunnin esityksessä olin lavalla viimeiset kymmenen minuuttia. Olin se tyyppi, jota koko näytelmän ajan odoteltiin. Nyt ei tarvitse odotella yhtään, kun mennään koko ajan täysillä.

Seitsemän Veljestä saa ensi-iltansa Aleksis kiven päivänä lauantaina 10. lokakuuta. Seitsemän veljestä julkaistiin 150 vuotta sitten.

Koskinen kuvaa Kiven tekstiä valtavan voimakkaaksi ja vertaa sitä sadan kilon penkkinostoon, joka vaatii ponnistamista ja pinnistämistä.

– Tekstiä pitää oikeasti moukaroida suuhun, ja sitten kun sen saa muokattua naamavärkkiinsä, se fyysistää koko olemuksen, hän muotoilee.

– Se on näyttämökieltä jos joku. Sitä ei löysin rantein ja niska vähän roikollaan puhuta.

Seitsemän veljestä Teatteri Vantaassa (Tikkurilantie 44). Ensi-ilta la 10.10. klo 14, seuraavat esitykset ti 13.10. klo 14 sekä klo 19 ja ma 26.10. klo 19. Liput 10 e, netticket.fi