Minna Husun puhelin soi. Soittajalla on hätä. Pieni vauva on viety äidiltään kauppakeskus Jumbossa.
Puhelu muuttaa Vantaan Viertolassa asuvan Husun suunnitelmat ja hän lähtee kohti kauppakeskusta.
Tilanne kuitenkin raukeaa ennen kuin Husu ehtii paikalle.
Sekin on tyypillistä Kaapatut lapset ry:n vapaaehtoistyölle. Pahan huoltajuusriidan keskellä pelkkä uhka lapsikaappauksesta aiheuttaa suunnatonta hätää ja yhteydentoton tuttuun tukijaan.
Kaapatut lapset ry:n noin 30 koulutettua vapaaehtoista tukevat ja neuvovat yhteyttä ottaneita vakavissa huoltajuusriidoissa, joissa toinen vanhempi vie tai uhkaa viedä yhteisen lapsen pois maasta.
Suomessa kansainvälisen lapsikaappauksen uhriksi joutuu noin 35 lasta vuosittain.
Ei ole lapsen vika, millaisen vanhemman hänelle on valinnut.
Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on kyse silloin, kun lapsi viedään pois Suomesta ilman toisen vanhemman suostumusta tai lapsi ei palaa ulkomaanmatkalta sovitusti.
Useimmiten avunhakija on äiti, mutta myös isä voi menettää yhteyden lapseensa kaappauksen vuoksi.
Tänä vuonna kansainvälisiä lapsikaappauksia on tehty tavallista vähemmän matkustusrajoitusten vuoksi.
Suurin osa tilanteista liittyy kahden eri kulttuurista tulevan vanhemman tai Suomessa asuvien, samasta maasta tulevien maahanmuuttajavanhempien välisiin huoltajuusriitoihin.
– Pelätään esimerkiksi sitä, että lapsi viedään lähtömaahan ympärileikattavaksi tai avioliittoon, Husu kertoo.
Myös kantasuomalaisten vanhempien välille syntyy kansainvälisiä huoltajuuskiistoja.
– Päätetään ensin yhdessä muuttaa ulkomaille ja eron tullessa toinen haluaakin muuttaa takaisin Suomeen, Husu kertoo.
Vapaaehtoisen tukipuhelin soi etenkin loma-aikoina.
– Hätääntynyt isä tai äiti soittaa, että lapsi ei olekaan palautunut sovitusti lomamatkalta toisen vanhemman kanssa.
Tyypillistä tapausta ei ole, mutta kaikkia tapauksia yhdistää vanhempien riita siitä, missä maassa lapsen pitäisi asua ja kasvaa.
Vapaaehtoisen rooli on olla sen vanhemman tukena, joka on ottanut yhteyttä.
Yhteyttä ottanut on tilanteessa usein altavastaajana ja epätietoinen lapsensa olinpaikasta. Tunteet ovat pinnalla: on hätää, pelkoa, suoranaista vihaa toista vanhempaa kohtaan.
Huoltajuusriitaan vapaaehtoisen ei pidä ottaa kantaa.
Apua voi tarjota esimerkiksi rikosilmoituksen tekoon ja oikeusapuun. Etenkin maahanmuuttajataustaiset vanhemmat ovat usein epätietoisia oikeuksistaan. Esimerkiksi pysyvän oleskeluluvan saaneella on oikeus oikeusapuun.
Viranomaisprosessit lapsen takaisin saamiseksi ovat lastaan odottavan näkökulmasta tuskastuttavan pitkiä. Silloin vapaaehtoisen tuki kuuntelijana ja myötäeläjänä on tärkeää.
Keskellä pahinta huoltajuusriitaa Minna Husu pyrkii valamaan uskoa parempaan huomiseen.
Erosta ja piinaavastakin huoltajuusriidasta voi päästä yli. Toiseen vanhempaan voi luoda asiallisen suhteen. Useimmissa tapauksissa se on myös lapsen etu.
– Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja oikeus tuntea juurensa. Ei ole lapsen vika, millaisen vanhemman hänelle on valinnut.