”Vantaalla ei tarvitse olla wannabe-töölöläinen” – Vantaan kaupunginmuseo luotaa vantaalaisuutta näyttelyllä, jossa kaikuu asukkaiden ääni

Projektikoordinaattori Maiju Hautamäen vierellä on purkutiilistä, vanhoista televisioista ja erilaisista kokoelmaesineistä rakennettu näyttelykohde. – Ilmaiset tiilet on haettu Facebook-kirppikseltä ja televisiot ovat kierrätyskeskuksesta paitsi yksi on anoppilan mökiltä, Hautamäki nauraa. Leena Koivisto
Leena Koivisto

Leena Koivisto

Suuria kaupunkeja moninaisine alueineen on vaikea puristaa mihinkään muottiin, mutta erityisen vaikeaa se on Vantaalla, joka identifioituu voimakkaasti suuralueidensa kautta ja jonka väestö kasvaa vuosittain tuhansilla muuttajilla.

Niinpä Vantaan kaupungimuseon uusi näyttelykään ei yritä antaa kiveenhakattuja vastauksia vantaalaisuudesta, mutta tarjoilee pohdinnalle hyvät eväät, sillä näyttelyssä kuuluu vahvasti myös asukkaiden ääni.

– Pohjana on käytetty Vantaan kulttuuriympäristölinjaukset -hankkeessa kerättyä aineistoa. Vuosina 2018–2020 lähes 3 000 vantaalaista kertoi ajatuksiaan kaupungin kulttuuriympäristöistä ja vantaalaisuudesta, Kylli-hankkeen ja näyttelyn projektikoordinaattori Maiju Hautamäki kertoo.

Helsingissä nykyisin asuvalla Tampere-lähtöisellä Hautamäellä ei itsellään ollut projektiin ryhtyessään juurikaan ennakkokäsityksiä Vantaasta.

– Yllätyin kuitenkin postiivisesti siitä, miten paljon vahvaa vantaalaisuutta ja ylpeyttä vantaalaisuudesta löytyi, hän sanoo.

– Ja jos ei koeta itseä nimenomaan vantaalaiseksi, ollaan korsolaisia, hakunilalaisia, myrtsiläisiä...

Ilmailu ja lentokenttä ovat merkittävä osa vantaalaista kulttuuriympäristöä. Museoamanuenssi Anni Rissanen ja projektikoordinaattori Maiju Hautamäki tähyävät Ilmilumuseolta saatua konetta. Taustalla valuvat maalipurkeista viimeiset tipat ja samalla valuu seinälle tietoa kaupungin kulttuuriympäristölinjauksista. Leena Koivisto

Luonto oli Hautamäen mukaan asukkaiden kommenteissa usein mukana.

– Saatetaan kokea hyvin merkittäväksi se, että asutaan vaikkapa Myyrmäessä hyvien kulkuyhteyksien päässä ja silti kodista on lyhyt matka metsään.

Luonnon lisäksi aineistossa nousivat esille aitous ja arkisuus.

– Vantaalla on hyvä asua ja elää, saa olla oma itsensä, ei tarvitse esittää mitään, saa kulkea vaikka kotiverkkareissa eikä siihen kiinnitetä huomiota, Hautamäki kertaa kommentteja.

– Eräässä niistä todettiin, että ”ei tarvitse olla wannabe-töölöläinen”.

Tiivistettyä menneen ajan arkea. Leena Koivisto

Kaikille vantaalaisuus ei toki maistu.

– Kommentoitiin esimerkiksi, että vantaalaisuus on laimeata tai ihan höpönhöpöä, tai että kukaan ei kehtaa sanoa olevansa vantaalainen, Hautamäki tiivistää.

Näyttelyn nimi Kaupunki ilman identiteettiä? viittaa Kalevauva.fi-yhtyeen monimerkityksellisen Vantaa-kappaleen sanoihin ja haastaa kysymysmerkillään pohtimaan kantaa asiaan.

Kalevauvan kappaleen viimeiset sanat tarjoavat oman vastauksensa: ”Loppujen lopuksi Vantaa on kuitenkin Vantaa.”

Lapsen maailmaa 70-luvulta. Leena Koivisto

Museossa identiteettiä johdatetaan etsimään näyttelykokonaisuudella, jossa näyttäytyvät kulttuuriympäristöjen eri kerrokset samalla kun äänessä ovat kaupunkilaiset itse kokemuksineen.

Kronologista järjestystä ei ole, mutta se tarjotaan tiivistetysti animoituna aikajatkumona. Tiedonhaluisimmat saavat lisämateriaalia myös QR-koodien kautta.

Audiovisuaalisuudella on tunnetiloja ja elämyksiä tarjoavassa näyttelyssä vahva osuus. Vantaalaisuutta tuodaan esiin niin videoin kuin dokumenttielokuvalla. Kaupunkilaiset kertovat ja keskustelevat, ja keskustelua pääsee kuka tahansa jatkamaan käyttämällä chat-kanavaa paikan päällä.

”Tikkurilalaisia kansallispukuja”, Tikkurilan silkin kevyttoppa-asuaun kuului takki ja miksosortsit tai housut. Smurffipuvunkin nimellä tunnettu sinivoittoinen asu kulki monen Tikkurilan maalitehtaan työntekijän päällä. Leena Koivisto

Museon sisäportaikossa kuljetaan pitkin sinne projisoitua Vantaanjokea ja yhdelle seinustalle on rakennettu Håkansbölen kartanon ulkoportaikko, jolta pääsee ihailemaan kattoon heijastettua tähtitaivasta kerrostalokattojen yllä.

Esineistöstä löytyy niin esihistoriallinen kivikirves kuin ”Tikkurilan kansallispuvuiksikin” aikoinaan kutsutut asut, Tikkurilan Silkin valmistama kevyttoppa-asu ja maalitehtaan työntekijöilleen antama tuulipuku, joka myös smurffipuvun nimellä tunnettiin.

Kaikki eri suuralueet on huomioitu ja näyttelystä on mahdollista bongata jotain itselleen tuttua. Esineistöä on laitettu esille hykerryttävästi myös purkutiilikasaan aseteltuihin vanhoihin televisioihin. Niihin ovat päässeet muun muassa barbiet, snapsilasit ja Tikkurilan puretun kirkon aikakapseli.

Kaupunki ilman identiteettiä? -näyttely vantaalaisista kulttuuriympäristöistä 7.11.2020–31.12.2021 Vantaan kaupunginmuseossa (Hertaksentie 1). Näyttelyn digiavajaiset pe 6.11. klo 15–19 museon Facebook-tapahtumassa, joka päättyy klo 18 alkavaan ja Vantaa-kanavalle striimattavaan Kalevauva.fi:n keikkaan.

Kommentoi

Mainos: Vantaan kaupunki

Asiakkaiden onnistuminen on työn suola

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut