Jalkapallo: Pauliina Miettinen on valmentanut TiPSin naiset seuran kaikkien aikojen ensimmäiseen aikuisten SM-mitaliin. Väri on kultainen tai hopeinen.
Tikkurilan Palloseuran naisten päävalmentaja Pauliina Miettinen on voittanut useita mestaruuksia ja himmeämpiä mitaleja niin pelaajana kuin valmentajanakin. Mutta kun Kansallinen Liiga sunnuntaina päättyy, saa Miettinen SM-mitalin kaulaansa ensimmäisen kerran omassa syntymäkaupungissaan.
– Tuota en ollut ajatellutkaan. Hyvä pointti! Miettinen riemastuu.
Åland United ja TiPS ovat tasapisteissä. Edes vierasvoitto Kuopion Palloseurasta ei riitä vantaalaisille mestaruuteen, mikäli Åland United voittaa samanaikaisesti Espoossa FC Hongan. Tai riittää, mikäli TiPS voittaa vähintään kuusi maalia suuremmalla erolla kuin ahvenanmaalaiset. Käytännössä siis ei.
– Kausi on mennyt hyvin, ja olen tyytyväinen hopeaankin, ”Pade” sanoo.
Hongalla on vielä mahdollisuudet pronssille. Miettinen tietysti toivoo apua entisen pelikaverinsa Rosa Lappi-Seppälän valmentamalta espoolaisjoukkueelta.
– Viimeisillä kierroksilla on liian paljon pelejä, jotka ovat toiselle joukkueelle merkityksettömiä. Se vääristää kilpailua. Mestaruuden pitäisi aina olla vain omissa käsissä. En olisi ollenkaan vastaan pudotuspelejä tai jonkinlaista lopputurnausta.
Miettinen oli samaa mieltä jo valmentaessaan PK-35 Vantaan viime vuosikymmenen alussa kahdesti Suomen mestariksi.
– Minulle naureskeltiin. Mutta eikö olisi parempi, että kauden aikanakin voisi rauhassa kehittää pelaajia ilman, että jokaisella pelillä olisi niin iso merkitys? Miettinen kysyy.
– Esimerkiksi salibandyssä on viisas systeemi, kun kärkijoukkueet saavat vieläpä valita pudotuspelivastustajansa. Mutta jalkapallo on niin vanhoillinen, että se tuskin koskaan tulee ottamaan muista mallia.
TiPS voitti viikko sitten perjantaina HJK:n Myyrmäessä harvinaisen paksun sumun keskellä puhtaasti 3–0 Jenna Topran kahdella ja Emmi Sirenin yhdellä maalilla. Voitto oli vihreäpaidoille kuudes peräkkäinen, ja mestaruushaaveet säilyivät.
TiPS:n nuoressa joukkueessa riittää taitavia pelaajia.
– Minä en ansaitse mitään krediittiä siitä, kuinka hyviä he ovat. Toki olemme harjoitelleet paljon pelaamista. Se näkyy, kun avaamme alhaalta. Sitä on valmentajankin kiva katsoa. Olen ylpeä pelaajistani, sanoo Miettinen.
Hän ei ole pelien aikana kentän tasolla vaihtopenkillä tai sen edessä, vaan katsomossa.
– Ei minusta ole siellä penkillä mitään hyötyä, ja vähän korkeammalta näkee tapahtumat paljon paremmin. Soitan tarvittaessa apuvalmentajille ja annan ohjeita esimerkiksi vaihdoista. Kaikki pelillinenhän on valmiiksi harjoiteltu. Ei minun tarvitse olla kentän laidalla niitä asioita huutamassa. Ja vaikka yleensä käyttäydyn hillitysti, niin kyllä tuomaritkin tykkäävät, kun olen katsomossa, Miettinen naurahtaa.
Miettisellä on jo sopimus TiPS:n kanssa ensi kaudestakin, samoin lähes kaikilla runkopelaajilla.
– Pelaajilla on tietysti optio ulkomaille lähdöstä. Toivon, ettei kukaan vielä lähtisi. Kysyntää varmasti on, eikä sille tietenkään mitään mahda, jos joku lähtee. Ymmärrän sen täysin, sanoo itse aikanaan Yhdysvaltoihin lähtenyt ja siellä 13 vuotta pelannut ja valmentanut Miettinen.
Hän on jo ilmoittanut, että Tikkurilassa ruuvia kiristetään ensi kaudeksi entisestään.
– Kunnon ei tarvitse olla kovempi. Mutta poikien kanssa on päästävä treenaamaan vielä entistä useammin, että tempo saadaan tarpeeksi korkealle. Ja puntilla pitää käydä enemmän, että nopeus- ja voimaominaisuudet saadaan paremmiksi.