Vapaalassa sijaitsevan omakotitalon katolla olevista aurinkopaneeleista ja sähköjohdon päässä seisovasta autosta voi jo aavistella, että talossa kenties asuu omasta hiilijalanjäljestään kiinnostunut perhe.
Kyllä. Ossi Porri, Tarja Turkulainen sekä heidän 13-vuotias Suvi-tyttärensä ovat pienentäneet omaa jälkeänsä merkittävästi, mutta pitäneet toimistaan loitolla pakkopullan maun.
Pullaankin kun saa kasvispainotteista ruokaa syövän perheen keittiössä edelleen laittaa kananmunaa tai käyttää pinaattikeitossa kauramaidon sijasta lehmänmaitoa, jos siitä siten tulee omaan makuun parempaa. Ja kalaa kuluu paljon.
Perheen arjessa ympäristöystävällisyys on ollut läsnä jo toistakymmentä vuotta. Siksi kynnys ei ollut korkea, kun he viime syksynä osallistuivat Vantaan kaupungin kokeiluun, jossa 12 vantaalaisperhettä pyrki kuukauden ajan erilaisin elämäntapamuutoksin vaikuttamaan hiilijalanjälkeensä.
– Me lähdimmekin mukaan lähinnä hakemaan lisäideoita siitä mitä vielä voisi tehdä, Porri sanoo.
Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on 10 hiilidioksiditonnia vuodessa. Vapaalaisperheessä lukema oli jo lähtötilanteessa puolta pienempi.
Kodin sähkö tuli jo tuolloin paneeleista ja sitä täydentävä sähkö tuulivoimasta.
– Autossa paloi bensan sijasta etanoli ja lamput oli vaihdettu ledeiksi. Lisäksi teimme molemmat työmatkoja Helsingin puolelle polkupyörällä ja huonommilla säillä julkisilla välineillä. Kasvisruokameininkikin oli meillä tuolloin kehittynyt jo pitkälle, pariskunta listaa.
Vähennystä kuitenkin tuli vielä lisää muun muassa siitä, kun kodin lämpötilaa pudotettiin jo entisestään maltillisista lukemista ja pyykkiäkin pyöräytettiin välillä 30 asteessa.
– Makuuhuoneessa laskettiin 17–18 asteeseen, muissa oleskelutiloissa 20:een.
Turhia tavaroita lähti kiertoon. Perheessä innostuttiin konmarituksesta, etenkin kun sen periaatteet löytyivät kuin tarjottimelta suoratoistopalvelussa pyörineestä sarjasta.
Porrin mukaan heille on tärkeää toteuttaa asioita ilon, ei ahdistuksen kautta. Siksi menetelmässä viehätti heti sen positiivinen henki.
– Tavaran voi säästääkin, jos se tuottaa itselle iloa.
Myös Kierrätyskeskus tuotti myönteisen yllätyksen.
– Ottivat iloisina vastaan vähän kulunuttakin, kunhan vain oli käyttökelpoista. Ja kirjatkin kelpasivat.
Kokeilun siivittämänä perheenjäsenten hiilijalanjälki kutistui noin 2 500 kiloon. Pian kokeilun jälkeen lähti käyntiin uusi ja odottamaton pudotus, alkoi koronan aika. Vapaa-ajan lentomatkailu ja sitä myöten suurin vuosittainen päästötekijä putosi pois.
– Nyt jalanjälkilukumme on varmaan vain tuhat, Porri arvioi.
Oman hyötynsä tuovat myös kesällä hankittu sähköauto ja pieni, omin käsin rakennetulla kasvihuoneella varustettu hyötypuutarha.
– Olemme vielä näin marraskuussakin popsineet itse kasvatettuja tomaatteja.
Ympäristöystävälliset hankinnat ovat tuoneet myös kustannuksia.
– Mutta esimerkiksi aurinkopaneelit maksavat itsensä ajan kanssa takaisin, Turkulainen toteaa.
– Sähköauto oli kyllä kallis hankinta. Jos olisimme olleet ostamassa perinteistä autoa, emme missään nimessä tällaisen hintaluokan peliä olisi hankkineet, Porri pohtii.
Koko perhe on suunnitellut ja toteuttanut kestävää arkea yhdessä ja rennossa hengessä. Periaate on, että toimista pitää koitua itsellekin hyötyä ja hyvää mieltä.
Kasvikset astuivat aiempaa painokkaammin ruokavaliossa päärooliin pari vuotta sitten, kun perheessä alettiin siirtyä käyttämään erilaisia lihaa korvaavia tuotteita.
– Voin ja jaksan paremmin. Viileämmässä lämpötilassa yöunet ovat parantuneet ja lounaan jälkeen on työnteko sujunut aivan eri lailla, kun ei syö tukevia, lihapitoisia aterioita Porri kehuu.
Hänen kokemuksensa mukaan monessa asiassa voi ja kannattaa edetä niin, että ei etsi äärimmäisyyksiä.
– Esimerkiksi tavaroiden läpikäymisessä oli tärkeää ottaa tosi pieni pala kerrallaan. Ja kokemuksesta voin sanoa, että sitä kannattaa tehdä vain silloin, kun on hyvin levännyt ja hyvissä voimissa, hän nauraa.
Konmaritus vaatekomeroissa onkin edelleen vaiheessa.
– Omien vaatteideni tilanne alkaa valitettavasti kohta olla melkein samassa jamassa kuin vuosi sitten, Turkulainen myöntää.
Porri on tyytyväinen, että hänen t-paitalaatikkonsa järjestys on pitänyt pintansa.
– Sukkalaatikko sen sijaan jäi hoitamatta, sieltä ei edelleenkään koskaan löydy yhtään toisen kanssa samanlaista sukkaa.
Älä osta halvinta sohvaa – ja muita helppoja ohjeita ekologiseen sisustamiseen